keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Jaa hyvä olo ja bliss
Höpinää talven & kesän ruokavalioista
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Laskiaisen Smoothie
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Hunajainen Cashew-Nougat
Odottelen parhaillaan tuparivieraita saapuviksi (ja koitan kovasti hillitä itseäni etten söisi kaikkea suklaata). Menu on cantaloupe-mansikka-cashewpähkinä -salaatti, paikallisen leipomon leipä & pastäroimaton luomuvoi, luomubrie ja jälkkärinä raa'at cashewnougat & minttusuklaa. Juomana minttu-sitruuna-kivennäislähdevesi ja vähän myös luomukuoharia & -valkkaria :)

torstai 3. maaliskuuta 2011
Oodi vihermehulle
Hurraa rebel!
Maailma tarvitsee ns. rebel-ihmisiä. Kuvitelkaa vaikka J.F Kennedyä tai Audrey Hepburnia. Miltä maailma näyttäisi jos he eivät olisi uskaltaneet olla erilaisia, "hulluja" ja eri mieltä! Kiitos Galileon, ei asuta enää pannukakussa :)
Yhteiskunta-vastaisuus ei ole negatiivinen juttu. Se mahdollistaa muutoksen! Ihmiset, jotka herättävät mielipiteitä muokkaavat maailmaa. Itse ainakin löydän kaikista inspiroivimmat ihmiset juuri sellaisina oman tien kulkijoina ja jotka viis veisaavat muiden mielipiteistä. Vai mikäköhän on esim. Marilyn Monroen suosion takana? Taitaa olla muukin kuin kurvit ;)
Paheksuntaa tulee aina olemaan siellä missä on ihmisjoukkoja. Se, joka uskaltaa tehdä jotain erilaista, herättää paheksuntaa joka on oikeasti pelkoa. Pelkoa siitä, että joku haluaa saada aikaan muutoksen. Mielummin tuttu, turvallinen ja epäkelpo kuin uusi ja parempikin vaihtoehto! (Esim. ruuassakin pysyttäydytään mielellään vehnäpaahtoleivässä sensijaan että ostettais hallista käsityönä tehty, laadukkaampi leipä).
Ps. Ei ihmiset jaksa kauaa paheksua! Korkeintaan saat hullun leiman, mutta kun keräät ympärilles muita "hulluja" niin johan rupee tapahtumaan: Ehkä media kiinnostuu ja sitä kautta asia, jota haluat ajaa tulee tutummaksi muille ihmisille. Ennen sitä (muutosta) saat elää elämää josta nautit täysillä, best day ever ja näin. Muiden rebellien kanssa jatkuvasti bilettäen tietysti :)
photo: planetgreen.discovery.com
Ensi kesänä aijon ottaa tavoitteeksi julkisen puunhalailun, paljasjalkakävelyn ja erityisesti sen iankaikkisen mielipiteiden ääneen sanomisen (!!). Suomalaiset pelkää epäonnistumista kuollakseen. Mitä sitten jos epäonnistuu? Mitä tapahtuu? Hmm… ei mitään! Korkeintaan ympärillä olevilla ihmisillä herää myötätunto ja saat apua. Uskalletaan epäonnistua ja ennenkaikkea olla omia itseämme! Se on ainoa tapa miten voimme muuttaa maailmaa.
"You must be the change you wish to see in the world" -Gandhi
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Paratiisi nurkan takana
Tulin juuri äskön ihanalta kävelyltä... Ajatuksena oli kurkkia vähän lähiympäristöä lisää ja vaikka Pori onkin ennestään tuttu, niin tälläpuolen siltaa (kaupunki toisella puolella ja asutusta ym. puistoja tälläpuolen) harvemmin. Kävelin lähipuistooni ja löysin itseni yhtäkkiä pieneltä polulta joka kulki Kokemäenjoen haaraa pitkin. Tuntui kuin olisin tullut paratiisiin! Linnut lauloivat niitä ihania kevään ensimmäisiä lauluja, aurinko paistoi ja puut välkehtivät sen valossa. Lumen pinta rikkoutuessaan toi mieleen creme brulén :)
Luonto on nyt pikkuhiljaa heräilemässä joten suosittelen tekemään pienen tutkimusmatkan takapihallesi tai lähimetsään! Heh tämähän kuulostaa jo joltain tarhalaisten meiningiltä, mutta on enemmän kuin ihanaa myös aikuisille. Ja niin tärkeää. Luonnon arvostaminen ja rakastaminen eheyttää ihmistä paljon.