Pelkosi on tärkein opetuksesi

Pelkäätkö esiintymistä? Pelkäätkö käärmeitä? Pelkäätkö sosiaalisia tilanteita? Pelkäätkö torjutuksi tulemista? Pelkäätkö, että sinusta tulee lihava? Pelkäätkö yksinäisyyttä?


Tiedätkö mitä?
Pelkosi on tärkein opetuksesi.

Se mitä pelkäät sinun on tarkoitus kohdata ja sen tulet kohtaamaan. Monille onkin tuttua että voimakkaan tunteen (rakkaus/pelko) liittäminen johonkin tiettyyn asiaan saa sen käymään toteen. Eli (voimakas) tunne + mielikuva = manifestaatio. Minä en koskaan voisi sairastua anoreksiaan, kyllä sairastuin. Minä en koskaan koe olevani yksinäinen, kyllä koin. Minä en koskaan enää syö karkkia, kyllä syön. 


Konkreettista esimerkkiä mielen voimasta voi katsoa esimerkiksi "Mitä tuli tehtyä" -telkkariohjelmasta, jossa julkkiksia hypnotisoidaan. Kurkatkaa vaikka, miten skeptinen Jethro Rosted ei kyennyt nostamaan painavaksi käyneitä shakkinappuloita tai kun Jani Sievinen humaltui vedestä uskoessaan hananesteen olleen alkoholia.


Onko sinulle käynyt koskaan niin että toteat, että et kyllä koskaan aijo toimia tietyllä tavalla tai et varmana tule koskaan olemaan tietynlainen, mutta toimitkin myöhemmin juuri niin tai sinusta tulee juurikin sellainen? Never say never sanonnassa on perää. "Minä en ikinä..." on voimakas tunnepitoinen lausahdus. Ala-asteella vannoin äidilleni, että en kyllä todellakaan tule koskaan käyttämään pillifarkkuja muun liehulahje-kuoron kanssa. Never say never saa äkkiä vahvistusta kun kurkkaa katukuvaa.


Vasta kun olet hyväksynyt pelkosi ja päässyt sen yli voi tämä tietty asia vihdoin jäädä taakse, se on koettu ja opittu. Olemme täällä oppimassa, Elämä on koulu jne. Älä pakene vaan kohtaa pelkosi, muutoin kohtaat saman asian yhä uudelleen ja uudelleen matkasi varrella, siihen asti kunnes olet opintosi läpäissyt.


Pelot ja kivut ovat hyvin samankaltaisia. Molemmat ovat arvokkaita merkkejä siitä, että kaikki ei ole pinnan alla hyvin ja tarvitaan omien toimintapojen ja ajatusmallien hiomista. Kuten ei ole järkeä lähteä parantamaan sairautta oireiden peittämis-taktiikalla ei ole myöskään järkeä peitota pelkoaan erinäisin keinoin (alkoholismi, syömishäiriöt, pakko-oireet..) vaan tähdätä suoraan pehmeään ytimeen, pelon syyhyn. Mindmapit, keskustelut, meditaatio ja terveelliset elämäntavat ovat hyviä tienviittoja kipupisteihin.

Pelkosi eivät ole turhia, ne ovat tuotu sinulle tarkoituksena. Katso pelkoa silmiin, hymyile sille ja kohtaa se sekä sen tuomat tunteet rehellisesti. Pelko on mahdollisuus oppia itsestäsi ja elämästä taas pikkusen lisää. Selätä se, käännä se voimavaraksesi ja auta muita, jotka kamppailevat sen pelon kanssa mikä sinulla joskus oli. Pelkosi annettiin sinulle lahjana, jotta voit auttaa muita hengenheimolaisia pääsemään sen yli ja sitä kautta tekemään maapallosta taas pikkuisen pelko-vapaampi rentouden, rakkauden ja ilon area :)