maanantai 11. elokuuta 2014

Moi blogi!

Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että on tarve kirjoittaa.

Viimeinen päivitys oli ajalta, kun olin vasta muuttanut Tampereelle ja edessä oli upea työrupeama Smoothie Studiolla sekä myöhemmin Cocovibarilla. Aikaa hujahti päälle kaksi vuotta niitä hommia tehdessä. Päiviin kuului paljon raakaleivontaa, Vitamixin näppäilyä, insipiroivia asiakaskohtaamisia ja uusien tuttavuuksien löytämistä. Viimeinen asia on ollut ehkä hienoin seuraamus koko parin vuoden aikana. Se, että olet valinnut asettaa itsesi suurimman osan ajastasi ympäristöön joka vetää puoleensa samanhenkisiä ihmisiä on loputon kultakaivos. Se on kultainen loputon tie, jossa vastaan tulee tienhaaroja eli erilaisia mahdollisuuksia joihin voit tarttua. Nämä mahdollisuudet lähtevät valitsemastasi päätiestä, joten vaihtoehdot ovat pelkästään sinulle parhaita. Onhan sydämesi tällä matkalla mukana.

Kun hakeudut sinua inspiroiviin tilanteisiin ja paikkoihin tapaat väistämättä samoista asioista innostuvia ihmisiä ja mielestäni ihmissuhteet ovat koko elämän hienoin asia. Niin suhde muihin ihmisiin, kuin suhde omaan itseesi.

Kun valitset itsellesi parasta eli teet niitä asioita joista sydämesi laulaa lisäät hyvää oloasi. Hyvä olo, paras olo. Sitähän me tavoittelemme joka hetki? Elimistömmekin pyrkii homeostaasiin jatkuvasti.

Jotta matka jatkuisi valitsemallasi tiellä mahdollisimman kevyenä tulee matkan varrella kasvaneesta rinkasta karsia jotain. Ehkä ne ovat ihmissuhteita, työpaikkoja, asuinpaikkoja, materiaa tai jotain muuta. Tunnistat taakse jätettävät asiat siitä, että ne hidastavat matkantekoasi sen sijaan että tekisivät siitä mielekkäämpää.

Olen myös huomannut, että mitä enemmän pitää itseään auki sitä enemmän kokee. Tietenkin, mutta olen oivaltanut tämän oman kokemuksen kautta niin vahvasti lähiaikoina. Ja kokemisella tarkoitan sitä elämän vuoristorataa jonka kyydissä välillä hurjastuttaa, välillä huokaisee helpotuksesta, välillä itkettää, naurattaa... Mutta matkan jälkeen voi olla kiitollinen kyydistä ja iloinen että sen teki. Uskalsi. Vaikka välillä tekisi mieli valita possujuna vuoristoradan sijasta on helposti hyvä olo suurempi rohkean valinnan jälkeen.



Rohkeita valintoja olen saanutkin tehdä lähiaikoina, ja ne ovat osoittautuneet niiksi mieleenpainuvimmiksi ja täyden kympin kokemuksiksi. Näitä valintoja on tullut tielleni silloin kun olen ollut kiitollinen nykyhetkestä ja hyväksynyt sen. Vain tällöin, sen olen huomannut. Kun elät, toimit ja kuljet eteenpäin etkä jää menneisyyden tahmaan makaamaan huomaat elämän kantavan ja tarjoavan niin paljon kaikkea, että alkuun ihmetyttää miten kaikki voikaan olla näin ihmeellisen ihanaa. Ja kamalaa, äärikokemuksia, äärimmäisiä tunteita. Ei tasaista ja turvallista possujunaa jonka rata kiertää ympyrää kuten "oravanpyörä" josta joskus valitsin hypätä pois. Ei valmiiksi suunniteltu elämää, vaan sydän auki, jolloin et todellakaan tiedä mitä tuleman pitää, mutta tiedät sen olevan jotain voimakasta ja sinulle tarkoitettua. Kuuntelethan sydäntäsi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti