maanantai 7. maaliskuuta 2011
Höpinää talven & kesän ruokavalioista
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Laskiaisen Smoothie
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Hunajainen Cashew-Nougat
Odottelen parhaillaan tuparivieraita saapuviksi (ja koitan kovasti hillitä itseäni etten söisi kaikkea suklaata). Menu on cantaloupe-mansikka-cashewpähkinä -salaatti, paikallisen leipomon leipä & pastäroimaton luomuvoi, luomubrie ja jälkkärinä raa'at cashewnougat & minttusuklaa. Juomana minttu-sitruuna-kivennäislähdevesi ja vähän myös luomukuoharia & -valkkaria :)

torstai 3. maaliskuuta 2011
Oodi vihermehulle
Hurraa rebel!
Maailma tarvitsee ns. rebel-ihmisiä. Kuvitelkaa vaikka J.F Kennedyä tai Audrey Hepburnia. Miltä maailma näyttäisi jos he eivät olisi uskaltaneet olla erilaisia, "hulluja" ja eri mieltä! Kiitos Galileon, ei asuta enää pannukakussa :)
Yhteiskunta-vastaisuus ei ole negatiivinen juttu. Se mahdollistaa muutoksen! Ihmiset, jotka herättävät mielipiteitä muokkaavat maailmaa. Itse ainakin löydän kaikista inspiroivimmat ihmiset juuri sellaisina oman tien kulkijoina ja jotka viis veisaavat muiden mielipiteistä. Vai mikäköhän on esim. Marilyn Monroen suosion takana? Taitaa olla muukin kuin kurvit ;)
Paheksuntaa tulee aina olemaan siellä missä on ihmisjoukkoja. Se, joka uskaltaa tehdä jotain erilaista, herättää paheksuntaa joka on oikeasti pelkoa. Pelkoa siitä, että joku haluaa saada aikaan muutoksen. Mielummin tuttu, turvallinen ja epäkelpo kuin uusi ja parempikin vaihtoehto! (Esim. ruuassakin pysyttäydytään mielellään vehnäpaahtoleivässä sensijaan että ostettais hallista käsityönä tehty, laadukkaampi leipä).
Ps. Ei ihmiset jaksa kauaa paheksua! Korkeintaan saat hullun leiman, mutta kun keräät ympärilles muita "hulluja" niin johan rupee tapahtumaan: Ehkä media kiinnostuu ja sitä kautta asia, jota haluat ajaa tulee tutummaksi muille ihmisille. Ennen sitä (muutosta) saat elää elämää josta nautit täysillä, best day ever ja näin. Muiden rebellien kanssa jatkuvasti bilettäen tietysti :)
photo: planetgreen.discovery.com
Ensi kesänä aijon ottaa tavoitteeksi julkisen puunhalailun, paljasjalkakävelyn ja erityisesti sen iankaikkisen mielipiteiden ääneen sanomisen (!!). Suomalaiset pelkää epäonnistumista kuollakseen. Mitä sitten jos epäonnistuu? Mitä tapahtuu? Hmm… ei mitään! Korkeintaan ympärillä olevilla ihmisillä herää myötätunto ja saat apua. Uskalletaan epäonnistua ja ennenkaikkea olla omia itseämme! Se on ainoa tapa miten voimme muuttaa maailmaa.
"You must be the change you wish to see in the world" -Gandhi
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Paratiisi nurkan takana
Tulin juuri äskön ihanalta kävelyltä... Ajatuksena oli kurkkia vähän lähiympäristöä lisää ja vaikka Pori onkin ennestään tuttu, niin tälläpuolen siltaa (kaupunki toisella puolella ja asutusta ym. puistoja tälläpuolen) harvemmin. Kävelin lähipuistooni ja löysin itseni yhtäkkiä pieneltä polulta joka kulki Kokemäenjoen haaraa pitkin. Tuntui kuin olisin tullut paratiisiin! Linnut lauloivat niitä ihania kevään ensimmäisiä lauluja, aurinko paistoi ja puut välkehtivät sen valossa. Lumen pinta rikkoutuessaan toi mieleen creme brulén :)
Luonto on nyt pikkuhiljaa heräilemässä joten suosittelen tekemään pienen tutkimusmatkan takapihallesi tai lähimetsään! Heh tämähän kuulostaa jo joltain tarhalaisten meiningiltä, mutta on enemmän kuin ihanaa myös aikuisille. Ja niin tärkeää. Luonnon arvostaminen ja rakastaminen eheyttää ihmistä paljon.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Ykkösdokumentti: Terveys lautasella
Tätäkö on todellisuus. Minkä takia kemikaaleja ja torjunta-aineita edes käytetään kun kaikki tämä tieto on jo meillä!? (Okei, tiedän, rahan takia. Mutta oikeasti. Eikö siellä pikaruokajätin johtajantornissa istu ketään jolla olisi hippu inhimillisyyttä, huolta ja rakkautta jäljellä?)
Eikö teistäkin tunnu naurettavalta teettää pienillä hiiriparoilla kokeita siitä että mikä annos jotain kemikaalia on ei-tappava? Mitä jos jätettäis ne elimistölle kaiken järjen ja todisteiden (ks video) tuhoa tekevät tökötit kokonaan pois.
Tottakai kuluttajat ostavat "puhdasta kotimaista ruokaa" koska tätä meille joka tuutista koko ajan huudatetaan! Eivät kaikki jaksa katsoa 2 tunnin ranskalaisdokkareita aiheesta.
Uskon, että ratkaisu löytyy permakulttuurista. Ruokaa tuotetaan ihan liikaa länsimaissa ja suuri osa päätyy jätteisiin. Samalla kun köyhemmät maat kuivuvat ja niiden luonto tuhoutuu länsimaiden ruokatuotannon takia. Jos kaikki viljelisivät oman ruokansa tai perustaisivat suuria puutarhoja ja sitä kautta ruokayhteisöjä, riittäisi ruokaa varmasti kaikille eikä pitkiä tuotantoketjuja tarvittaisiin.
"Höh, ei se ole niin yksinkertaista". No ei niin. Mitä voimme tehdä? Äänestää kaupassa ostoksillamme, levittämällä tietoa (kemikaalien salakavalista, peruuttamattomista haitoista ja permakulttuurin mahdollisuuksista) ja näyttämällä itse esimerkkiä viljelemällä mahdollisimman suuren osan ruuastamme itse!
Huhhuh, tämäkin vielä:
"Aspartaamin valmistaja käytti kaikkia mahdollisia keinoja manipuloidakseen luvanantoprosessia"
Seuraamukset kohdassa mm. 0.48.40 ja 0.49.31
Kohdassa 1.02.00 myös mielenkiintoista juttua. Artikkelit (164kpl), jotka aspartaamiteollisuus oli rahoittanut (74kpl) totesivat kaikki aspartaamin turvalliseksi. Loput artikkeleista, jotka eivät olleet aspartaamiteollisuuden rahoittamia, löysivät joka ikinen aspartaamista haittavaikutuksia.
Videolla eräs sanoi hyvin, että olisi loistavaa jos esim. tuholaismyrkkyteollisuus ei saisi rahoittaa tuholaismyrkkyjä koskevia tutkimuksia tai aspartaamiteollisuus aspartaamin turvallisuutta koskevia tutkimuksia. Kuulostaa todella järkeenkäypältä.
Mutta hyvä juttu on, että nämä asiat ovat vihdoin nostettu tapetille! Ei kuitenkaan tarpeeksi mutta kun pienissä piireissä kohistaan, niin eiköhän massat saavuta tiedon tästäkin mitä pikimmiten :) Kiitos hyvien dokumenttien ja sosiaalisen median!
Toivotaan että tulevaisuudessa ihmisten terveys ei ole enää ostettujen tiedemiesten vääristeltyjen tutkimusten varalla.
Pahoittelut kuohunnasta, mutta tämä on todellisuutta! Tämä koskee meitä kaikkia ja jotta muutos voi tapahtua tulee näistä asioista puhua suoraan.
Aww hellyyttävä kuva tähän loppuun vielä:
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Kasvien Salkkarit
"Kirjan luettuanne ette enää suhtaudu ikkunalaudalla olevaan kukkaanne samalla tavoin kuin aikaisemmin. Ette katso sitä enää vain tunnottomana kasvuautomaattina, vaan olentona, jolla on oma persoonallisuutensa ja omat sielulliset erikoispiirteensä"
"Tosiasa on että ihminen voi kommunikoida kasvien kanssa ja tekeekin näin. Kasvit ovat eläviä, sensitiivisiä olentoja. Ne saattavat olla sokeita, kuuroja ja mykkiä ihmisen tarkoittamassa merkityksessä, mutta olen täysin varma siitä että ne ovat erittäin herkkiä mittaamaan ihmisen tunteita. Ne säteilevät energiaa joka on ihmiselle hyväksi. Tuon energian voi tuntea! Ne syöttävät energian omaan voimakenttäämme, joka puolestaan syöttää energiaa takaisin kasville" - Tutkija, The Secret Life of Plants
Kirjassa esitetään paljon kasveilla tehtyjä tutkimuksia, joissa on todistettu kasvien pystyvän tuntemaan kipua niin, että ne pystyvät ennakoimaan sen ja tuntemaan pelkoa. Kasvit nauttivat myös musiikista.
"Samalla kun mieleeni tuli polttaa yksi kasvin lehdistä, se reagoi hätkähdyttävästi. Kojeen piirrin (kyseessä oli samantapainen koje kuin valheenpaljastuskone) heilahti puolelta toiselle. Vaikutti siltä kuin kasvi olisi lukenut ajatukseni"
Tutkija Becker kehitti kojeen, joka kertoo kasvien reagoivan ihmisten ajatuksiin ja aikomuksiin. Esim. henkilö joka suunnitteli repivänsä kasvin irti maasta tai polttavan sen lehteä, aiheutti kojeen piirtimessä suurta liikettä.
Kuten mm. Beckerin kokeet todistivat, toinen tutkija Vogel oli myös vakuuttunut siitä että aikomukset luovat jonkunlaisen energiakentän.
Vogel toteutti kokeen, jossa hän piti yöpöydällään kahta lehteä ja kiinnitti huomiotaan aina kahteen laitimmaiseen lehteen mm. huomioimalla niitä eri tavoin ja mainittelemalla niitä pysymään elossa. Viikon kuluttua keskimmäinen lehti oli kellastunut ja kurttuinen. Laitimmaiset edelleen vihreitä ja hyvinvoivan näklöisiä. Vogelin tuttu toteutti samanlaisen testin ja innoitti myös hänet tähän kokeeseen. Tämä samainen tuttu jatkoi koettaan ja näytti Vogelille lehden jota oli pitänyt huomion avulla hengissä 2 kuukautta kun taas toinen lehti oli keltainen ja kuollut.
Wau, ihan niinkuin me ihmiset! Kuvitelkaa vaikka luokka oppilaita. Jos opettaja huomioi kaikkia muita paitsi yhtä oppilasta, mitä hänelle tapahtuu? Kasvit kellastuvat ja kuihtuvat, seuraamukset ihmisillä ovat aika samantapaiset eikö?
Vogel päättyi käsitykseen että kaikkea elollista ympäröivä elämänvoima tai kosminen energia on yhteistä kasveille, eläimille ja ihmisille. Sen kautta kasvi ja ihminen ovat yhtä.
Astronomi James Jeans: "Maailmankaikkeus vaikuttaa enemmän suurelta ajatukselta kuin koneelta. Henki ei näytä enää satunnaiselta tunkeutujalta aineen maailmaan. Pikemminkin meidän tulisi tervehtiä sitä tämän maailman luojana ja hallitsijana."
Lawrence: "Ehkä kasvit ovat todellisia maapallon ulkopuolisia olentoja".
Bose löysi kosketuskohtia elollisen ja elottoman välillä, niiden ero ei olekaan niin suuri: "Koko luonto sykkii elämää. Luonnon kaikki toisiinsa liittyvät osat pystyisivät paljastamaan aavistamattomia salaisuuksia, jos ihminen vain oppisi kommunikoimaan niiden kanssa". Mielestäni esim. Leija Turusen antamat suositukset meditaatiosta, yhteyden löytämisestä sydämen kanssa ja mielen/egon hiljentämisestä ovat hyviä apukeinoja kommunikaatioyhteyden löytämisessä.
Bose sanoo myös hätkähdyttävästi, että "Me olemme valoa loistavan valtameren keskellä lähes sokeita"
Mutta onko meidän oman elämämme ja kasvimaailman elämän välillä yhteyttä?
Selvittääksemme tämän tulee meidän luopua kaikista ennakkokäsityksistämme, jotka usein osoittautuvat perästä päin katsottaessa täysin perusteettomiksi ja totuuden vastaisiksi. Viime kädessä meidän on käännyttävä itse kasvien puoleen ja hyväksyttävä vain todisteet jotka ne ovat vahvistaneet omalla nimikirjoituksellaan.
"Kasvitutkimuksen ehkä suurin arvoitus on se miksi kasvitieteen on täytynyt alusta pitäen olla osin ikävää taksonomiaa, loputonta latinankielistä suruvirttä, jossa edistyminen mitataan pikemmin luetteloitujen ruumiiden luvulla kuin hellittyjen kukkien määrällä."
Se mikä saa kasvin elämään ei näytä kuuluvan tieteen piiriin.
Kuten alussa mainitsin niin kirjaan kootuista tutkimuksista käy ilmi, että kasvit reagoivat myös musiikkiin! Kirjasta löytyy tutkimus, jossa rockmusiikkia soitettaessa kasvit kasvoivat poispäin musiikinlähteestä, kun taas esim. klassista musiikkia tai jazzia soitettaessa kasvit kasvoivat sitä kohti. Tietynlaista Intialaista musiikkia soitettaessa kasvit näyttivät kasvullaan jopa syleilleen kaijutinta.
Kasveissa esiintyy sähköimpulsseja, jotka ovat samanlaisia kuin ihmisissä syntyvät hermoimpulssit.
D.S Halacy: "Käytännöllisesti katsoaen kaikki elämän toiminnat perustuvat elektronien virtaamiseen (sähköön)"
---
Luettuani kirjan loppuun tiesin, että en enää pystyisi suhtautumaan luontoon samalla tavalla kuin ennen! Olen kuluneen vuoden aikana oppinut paljon luonnosta ja sen voimista, mutta tämän kirjan lukeminen oli vähän kuin piste i:n päälle :) Ja kirjalle on jatkoa teoksessa The Cosmic Life of Plants (Kasvien kosminen elämä), jossa perehdytään enemmän kasvien ja ihmisten yliaistilliseen maailmaan, kun tämä kirja oli kuulemma vain pintaraapaisu.
