Mielestäni Leija Turunen sanoo tässä videolla taiteen tekemisen ytimen.
Sinulla täytyy olla se energia, jonka siirrät kankaalle/kuvaan/veistokseen tms. Kun tunnet rakkautta ja iloa, siirrät sen teokseesi ja se säteilee sitä muille katsojille. Energia voi olla myös ns. negatiivista, eli ahdistusta ja pahaa oloa. Se siirtyy myös teokseesi. Erityisesti tällöin voi olla hyvä siirtää ngt. energiaa pois itsestä johonkin konkreettiseen, ei välttämättä toiseen ihmiseen. Ellet ole terapeutin pakeilla :)
Itse olin (kuvataide)lukion aikana todella loppu, eli energiaa ei riittänyt juuri mihinkään. Ja sen pienen liekin jonka sain välillä jostain, tarvitsin itseeni koska olin surullinen/allapäin tai masentunut. Ei ollut voimia jakaa energiaa muille, varsinkaan taiteeseen! Toki suoritin koulutehtävät loppuun, mutta en samalla palolla ja innolla millä olin aikaisemmin työskennellyt, maalannut. Tekemättömien töiden paine ei ainakaan tuonut sitä ns. positiivista stressiä ;)
Nyt kun olen saanut viettää aikaa itseni kanssa, tehden sitä mistä nautin, saanut rakkautta ympäristöltäni, antanut rakkautta muille, olen valmis taas tarttumaan pensseliin. Nyt tuntuu siltä ja haluan taas aloittaa maalaamisen. Taidan marssia piakkoin maalauskangaskauppaan… Valkoinen akryylikin uupuu :) Ps. öljyillä on ihaninta maalata, mutta olen todella kärsimätön pensseleiden puhdistuksen ja kuivumisen odottelun suhteen! Ehkä saan sitä ominaisuutta lisää tulevaisuudessa, kuka tietää :)
Haastankin sinut joka tätä luet, ottamaan pensselin käteen tai tarttumaan savipalaan/kameraan/kitaraan... mitä vain. Etsi hiljainen ja rauhallinen paikka, uppoudu hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti