maanantai 4. heinäkuuta 2011

Evolving, ever loving...



Tänään eväihin on kuulunut mm. itse kerättyä pakuria haudutettuna yogi-teen kanssa, sacred mint chocolaatia, chocolate blissiä, conscious leväsuklaata, camucamuteetä, vihersalaattia pähkinäisellä kukkakaalilla ja quinoria villi-savuahvenella.... huh sanoisinko ! ja olotila sen mukainen.

Vaikka rahatilanne on kaikkea muuta kuin tämmöisen salliva niin oma hyvä olo menee nykyään kaiken muun edelle. Ja niin jokaisella tulisi mennä. Annat hyvää toisille (ja pelastat maailman :)) vain silloin kun sinulla on hyvä olo. Jos olet väsynyt/stressaantunut ja muuten vain huonoissa fiiliksissä niin hyvän tekeminen ja antaminen on mahdotonta. Varsinkin nykyään kun ihmiset tuntuvat olevan enemmän ja enemmän herkistyneitä energioille.

Eli hemmottele itseäsi oikein kunnolla aina kuin vain mahdollista! Ja joka hetki muista se mitä todella olet. Ja kun karkaat valosta & rakkaudesta, muista palata sinne.

Jos en olisi alkanut rakastamaan itseäni (joku persuego huuteli tässä tämän näpyteltyäni että **&%/ itserakas pska, eli en osaa tätä vieläkään niin hyvin kuin voisin! :D)... tai ymmärtänyt sitä kuinka tärkeää se on, en olisi tässä missä olen nyt. En asuisi unelma-asunnossani, en hengailisi mitä uskomattomampien tyyppien kanssa, en olisi unelmatyöpaikassani... Kuuntelemalla kehoa, hiljentymällä, keskittymällä rakkauteen ja tarjoamalla keholle parasta mahdollista olen tehnyt kaiken tämän mahdolliseksi. Vaikka välillä tulee edelleen laiminlyötyä kehonkuuntelu ja sukellettua syvälle egon syöttämiin solvauksiin ;)

Heräsin muuten muutama päivä sitten keskellä yötä ajatukseen (kun vieressä kuorsasi yksi ja toisella puolella pyöri toinen) joka auttaa ainakin minua keskittymään tuohon valoon & rakkauteen sisällä. Monesti ainakin mulla on hankaluuksia haravoida tunneviidakon läpi kohti sitä sisäistä rauhaa, koska olen 20v nähnyt tunteet osana minua. Nykyään en pidä niitä ollenkaan osana aitoa minää. Tunteet ovat vain osa tätä hetkeä ihmisenä. Niiden on tärkeä antaa virrata ja toteutua. Tunteiden patoamisen kannattamattomuudesta voisi kirjoittaa toisen postauksen... :) Tässä siis se "harjoitus":

Kuvittele, että tunteet ovat kuin "peitto" tai aallot päälläsi. Peitto kuumottaa, aaltoilee ja liikkuu hallitsemattomasti. Peiton alla on kuitenkin rauha ja hiljaisuus. Myös myrsky sopii vertauskuvaan. Myrskyn silmässä kaikki on tyyntä, aurinko paistaa. Tuon silmän ympärillä velloo kuitenkin myrskytuulet ja rajuilmat. Keskity siihen keskikohtaan, missä aikaakaan ei ole. On vain rauha.

En tiedä pääsittekö yhtään mukaan tähän mielikuvaan, nämä vertauskuvatkin ovat niin henkilökohtaisia koska ne kuitenkin korreloituvat jokaisen omaan, kuluneeseen elämään :) Mutta kannattaa koittaa löytää hiljentymiseen omat henkilökohtaiset kikkansa ja konkretisoida esim. pelko/ahdistus/stressi ja muut egon kehittämät tunnetilat. Etsi myös vertauskuva rakkaudelle, valolle ja rauhalle.

Kuvia pakurin pinnalla... :)





Who's watchin' me? ;)

3 kommenttia:

  1. TUU MEILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Terveisin Hilla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Porista tulee juna Tampereelle!!!!!!!!!! Vaikka jo ensiviikonloppuna!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :)

    VastaaPoista
  2. Asiaa! Tosin Ken Wilberin kanssa olen samaa mieltä, ettei ego olekaan paha; se tarkoittaa vain suomeksi "minä" ja siitä on henkisessä kielenkäytössä tehty kätevä kaatopaikka kaikelle mikä tuottaa meille "hankaluuksia": raha, seksi, valta ja huonot ajatukset. Mutta käytti sanoja miten vaan, kovaa asiaa tässä taas! Rohkeaa puhetta; minusta se on tässä maailmantilanteessa kaikkein tärkeintä.

    Mulla toimii parhaiten, oli egoa tai ei, se kun kirjoitan ylös ja ehkä liekitän peilin edessäkin kaikkia niitä lauseita ja uskomuksia mistä tulee (fyysisestikin) hyvä olo, niin huonot korvautuu automaattisesti pois.

    VastaaPoista
  3. Hilla-hallal-luomuliha: LOL :)<3 mä kurvaisin sun luo heti nyt viikonloppuna, mut saan hki:stä pari ladyä vieraaksi joten hostaan niitä ensi viikonlopun, sit sitä seuraavana vois onnata !!!!!!!

    Olli: Joo! :) ego on tarpeellinen ja hyödyllinenkin, kunhan siihen suhtautuu oikein ja "tiedostaa" sen olemassaolon. Eli ei turha kapistus ollenkaan niinku sanoit! Ja ajatuksien heittely ja siinä samalla niiden jakaminen on tosiaan huippu tärkeää ja hauskaa, mahdollistaa kehittymisen kunnon aivomyrsky, heh!

    VastaaPoista