perjantai 5. marraskuuta 2010

Ensimmäinen HotJooga tuntini

Pukuhuoneessa on täysi hulina. Hieman jopa stressaa. Neuvonnan naisen ohjeet pyörivät päässä... missä se sali taas olikaan? Miten tää pukukaappi aukeaakaan? Mitä piti olla mukana tunnilla?

Kaikki stressi ja kysymykset huuhtoutuvat pois kun avaan joogasalin oven. Lämpö humahtaa kasvoille. Tuntuu kuin olisin astunut yhden oven läpi jonnekin kaukaiselle Aasian rannalle. Tiedättekö myös tunteen kun astuu lentokoneesta ulos kun määränpäänä on eteläinen maa? Sama tunne. Paljaiden jalkojeni alla on puinen tumma lattia, ikkunalaudoilla kynttilöitä ja huonetta reunustavat suuret ikkunat joista on näkymä Helsingin vilkkaimmalle risteykselle.

Puikkelehdin mattojen päällä Shavasanassa makaavien ihmisten läpi kauimmaiseen nurkkaan josta löytyy vapaa kolo. Pitäisiköhän minunkin mennä makaamaan matolle? Riisun päällimäisen paidan ja liityn lattiatasolle muiden kanssa.

Ohjaaja saapuu ja sytyttää pari kynttilää lisää. Rauhoittava ääni pyytää kaikkia makuu-asentoon reuntoutumaan ja olemaan vain tässä hetkessä. "Mitä on salin ulkopuolella, jääköön sinne, nyt on on vain tämä hetki" - muistan ajatelleeni.

Aloitamme kevyellä hengitysharjoituksella. Asentona Lootus tai Puolilootus. Omat jalkani eivät taivu ensimmäiseen asti. "Ehkä joskus vielä..."

"Ajatelkaa tämän tunnin ajan vain kahta asiaa. Sisään ja Ulos." Ohjaaja opastaa. Syvähengitys tuntuu pökerryttävän. Tajuan, että en ole hengittänyt koko päivänä kunnolla.

Nousemme ylös ja aloitamme Aurinkotervehdyksen. A-osa on tuttu, mutta B-osassa totaalisen tuntematon. Yritän keskittyä siinä pelkkään liikkeeseen ja jätän vatsalukkohuomiot vähemmälle.

Hiljalleen alamme lipua erilaisiin Asanoihin. Vrksasana, Soturi, Koira, Vene... Osa on tuttuja, mutta opin kaikista paljon lisää. Asennot on tärkeä tehdä huolella ja ergonomisesti. Lantion oikea suuntaaminen, painon asettaminen ulkoreidelle... Ohjaajan neuvot hyrräävät päässä. Taitaa mennä säheltämiseksi... ei haittaa.

Sarvangasana eli hartiaseisonta tuntuu haastavalta, mutta onnistun! Siitä siirrymme vielä Halasanaan, eli jalat liu'utetaan pään yli lattiaan. Mietin, että sattuukohan muita niskanikamiin...

Tunti päättyy äärimmäisen rentouttavasti Shavasanaan. Olen taas pehmeähiekkaisella hiekkarannalla. Hengitykseni on rantaa huuhtovat aallot.

Ohjaajan lempeä puhe saattelee takaisin nykyhetkeen. Olen taas Helsingin ydinkeskustassa Kuntokeskuksen Hotjooga -tunnilla. 75 minuuttia on kulunut siivillä.

Totaalinen koukuttuminen tähän hommaan on siis tapahtunut :) Suosittelen ehdottomasti kaikille, erityisesti kaamosmasennuksesta, stressistä ja uniongelmista kärsiville!

Picture: Balancedspirituality.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti