Olen todella huono lukija. Tarkoitan siis oikein kirjoja! Lehtiä ja blogeja luen paljonkin, ne kun ovat monesti höystetty kuvilla :D Mutta, Peter Tompkinsin ja Christopher Birdin kirjoittaman The Secret Life of Plants (Kasvien salattu elämä) kirjan kohdalla ei ehtinyt missään vaiheessa pitkästyä. Päinvastoin yritin tahallani hidastaa lukutahtia, koska halusin nauttia siitä mahdollisimman pitkään. Kirja koostuu tutkijoiden tekemistä kokeiluista kasvien kanssa ja kirjan kirjoittajien tekemistä yhteenvedoista. Suosittelen ehdottomasti kaikille, eli ei pelkästään viherpeukaloille vaan jokaiselle. Avartaa maailmankuvaa aikas lailla, ei me ihmiset ja eläimet taidetakaan olla niitä ainoita joilla on tunne-elämä :) Teksti on muistiinpanomuodossa, joten pahoittelen mahdollista epäselvyyttä!
"Kirjan luettuanne ette enää suhtaudu ikkunalaudalla olevaan kukkaanne samalla tavoin kuin aikaisemmin. Ette katso sitä enää vain tunnottomana kasvuautomaattina, vaan olentona, jolla on oma persoonallisuutensa ja omat sielulliset erikoispiirteensä"
"Tosiasa on että ihminen voi kommunikoida kasvien kanssa ja tekeekin näin. Kasvit ovat eläviä, sensitiivisiä olentoja. Ne saattavat olla sokeita, kuuroja ja mykkiä ihmisen tarkoittamassa merkityksessä, mutta olen täysin varma siitä että ne ovat erittäin herkkiä mittaamaan ihmisen tunteita. Ne säteilevät energiaa joka on ihmiselle hyväksi. Tuon energian voi tuntea! Ne syöttävät energian omaan voimakenttäämme, joka puolestaan syöttää energiaa takaisin kasville" - Tutkija, The Secret Life of Plants
Kirjassa esitetään paljon kasveilla tehtyjä tutkimuksia, joissa on todistettu kasvien pystyvän tuntemaan kipua niin, että ne pystyvät ennakoimaan sen ja tuntemaan pelkoa. Kasvit nauttivat myös musiikista.
"Samalla kun mieleeni tuli polttaa yksi kasvin lehdistä, se reagoi hätkähdyttävästi. Kojeen piirrin (kyseessä oli samantapainen koje kuin valheenpaljastuskone) heilahti puolelta toiselle. Vaikutti siltä kuin kasvi olisi lukenut ajatukseni"
Tutkija Becker kehitti kojeen, joka kertoo kasvien reagoivan ihmisten ajatuksiin ja aikomuksiin. Esim. henkilö joka suunnitteli repivänsä kasvin irti maasta tai polttavan sen lehteä, aiheutti kojeen piirtimessä suurta liikettä.
Kuten mm. Beckerin kokeet todistivat, toinen tutkija Vogel oli myös vakuuttunut siitä että aikomukset luovat jonkunlaisen energiakentän.
Vogel toteutti kokeen, jossa hän piti yöpöydällään kahta lehteä ja kiinnitti huomiotaan aina kahteen laitimmaiseen lehteen mm. huomioimalla niitä eri tavoin ja mainittelemalla niitä pysymään elossa. Viikon kuluttua keskimmäinen lehti oli kellastunut ja kurttuinen. Laitimmaiset edelleen vihreitä ja hyvinvoivan näklöisiä. Vogelin tuttu toteutti samanlaisen testin ja innoitti myös hänet tähän kokeeseen. Tämä samainen tuttu jatkoi koettaan ja näytti Vogelille lehden jota oli pitänyt huomion avulla hengissä 2 kuukautta kun taas toinen lehti oli keltainen ja kuollut.
Wau, ihan niinkuin me ihmiset! Kuvitelkaa vaikka luokka oppilaita. Jos opettaja huomioi kaikkia muita paitsi yhtä oppilasta, mitä hänelle tapahtuu? Kasvit kellastuvat ja kuihtuvat, seuraamukset ihmisillä ovat aika samantapaiset eikö?
Vogel päättyi käsitykseen että kaikkea elollista ympäröivä elämänvoima tai kosminen energia on yhteistä kasveille, eläimille ja ihmisille. Sen kautta kasvi ja ihminen ovat yhtä.
Astronomi James Jeans: "Maailmankaikkeus vaikuttaa enemmän suurelta ajatukselta kuin koneelta. Henki ei näytä enää satunnaiselta tunkeutujalta aineen maailmaan. Pikemminkin meidän tulisi tervehtiä sitä tämän maailman luojana ja hallitsijana."
Lawrence: "Ehkä kasvit ovat todellisia maapallon ulkopuolisia olentoja".
Bose löysi kosketuskohtia elollisen ja elottoman välillä, niiden ero ei olekaan niin suuri: "Koko luonto sykkii elämää. Luonnon kaikki toisiinsa liittyvät osat pystyisivät paljastamaan aavistamattomia salaisuuksia, jos ihminen vain oppisi kommunikoimaan niiden kanssa". Mielestäni esim. Leija Turusen antamat suositukset meditaatiosta, yhteyden löytämisestä sydämen kanssa ja mielen/egon hiljentämisestä ovat hyviä apukeinoja kommunikaatioyhteyden löytämisessä.
Bose sanoo myös hätkähdyttävästi, että "Me olemme valoa loistavan valtameren keskellä lähes sokeita"
Mutta onko meidän oman elämämme ja kasvimaailman elämän välillä yhteyttä?
Selvittääksemme tämän tulee meidän luopua kaikista ennakkokäsityksistämme, jotka usein osoittautuvat perästä päin katsottaessa täysin perusteettomiksi ja totuuden vastaisiksi. Viime kädessä meidän on käännyttävä itse kasvien puoleen ja hyväksyttävä vain todisteet jotka ne ovat vahvistaneet omalla nimikirjoituksellaan.
"Kasvitutkimuksen ehkä suurin arvoitus on se miksi kasvitieteen on täytynyt alusta pitäen olla osin ikävää taksonomiaa, loputonta latinankielistä suruvirttä, jossa edistyminen mitataan pikemmin luetteloitujen ruumiiden luvulla kuin hellittyjen kukkien määrällä."
Se mikä saa kasvin elämään ei näytä kuuluvan tieteen piiriin.
Kuten alussa mainitsin niin kirjaan kootuista tutkimuksista käy ilmi, että kasvit reagoivat myös musiikkiin! Kirjasta löytyy tutkimus, jossa rockmusiikkia soitettaessa kasvit kasvoivat poispäin musiikinlähteestä, kun taas esim. klassista musiikkia tai jazzia soitettaessa kasvit kasvoivat sitä kohti. Tietynlaista Intialaista musiikkia soitettaessa kasvit näyttivät kasvullaan jopa syleilleen kaijutinta.
Kasveissa esiintyy sähköimpulsseja, jotka ovat samanlaisia kuin ihmisissä syntyvät hermoimpulssit.
D.S Halacy: "Käytännöllisesti katsoaen kaikki elämän toiminnat perustuvat elektronien virtaamiseen (sähköön)"
---
Luettuani kirjan loppuun tiesin, että en enää pystyisi suhtautumaan luontoon samalla tavalla kuin ennen! Olen kuluneen vuoden aikana oppinut paljon luonnosta ja sen voimista, mutta tämän kirjan lukeminen oli vähän kuin piste i:n päälle :) Ja kirjalle on jatkoa teoksessa The Cosmic Life of Plants (Kasvien kosminen elämä), jossa perehdytään enemmän kasvien ja ihmisten yliaistilliseen maailmaan, kun tämä kirja oli kuulemma vain pintaraapaisu.
