Kaikista vaikeinta on loistaa omaa täydellistä, kirkasta valoaan. Eli uskaltaa olla täydellisimmillään ja antaa itsensä loistaa täysillä.
Pelko, häpeä, epävarmuus, yksinjäämisen pelko... nämä ja muut kumppanit pelmahtavat mieleen monesti kun tekisi mieli tehdä JUST niinkuin haluaa. Luulen, että pelko on rakkauden vastakohta. Kun kuuntelet sydäntäsi, tiedät aina mitä tehdä. On eri asia suljetko korvasi tuolta pieneltä ääneltä. Ja kuuntelet sitä vasten järjen ääntä... lol :)
Ihmiset odottavat Jeesuksen paluuta. Ei tunnu oikealta, että siloposkinen länsimaalainen mies laskeutuu taivaasta ja nappaa hihasta mukaansa kaikki kirkkoon kuuluvat taivaan autuuteen. Uskon, että Jeesuskin sanoi silloin, että sen sijaan että odottaisimme hänen henkilökohtaista paluutaan meidän tulisi löytää "Jeesus" itsestämme, eli olla hän. Uskaltaa olla Luoja. Siten voimme löytää oikean itsemme, eli Jumalan/Rakkauden/Ikuisen kirkkauden/Täyttymyksen... Meissä on valtavan voimakas Jumaluus, meidän tulee vaan löytää se. Unohtaa pelko ja löytää suurin rakkaus, uskaltaa loistaa kirkkainta jumaluuden valoa ja hohtaa Jumalina ja Jumalattarina. Siten voimme kasvaa ja kehittyä, sekä siirtyä seuraavalle tasolle... :)
Tärkeintä on rakastaa itseään. Jos rakastat itseäsi, voit jakaa rakkauttasi myös muille. Rakkaus on universaalia ja se on meissä sisällä.
Heilaa tai ei, rakkauden täyteläistä Helluntaita ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti