Bumpy ride

Ps. Tämä postaus on yhtä sekava ja asiapitoisuutta uupuva kuin minä nyt.

Joskus aamulla maistuu kattilan pohjalla kuumennettu kaakaomassa, seassa minttuöljyä, hunajaa, vaniljaa ja hitunen suolaa. Ajoittain taas kaurapuuro kera sinun tai tuttusi poimimien mustikoiden. Toisinaan pelkkä kuppi teetä riittää, immuniteettikääpä pakurilla tai rasvaa polttavalla vihreällä teellä. Jos tavoitteena on aineenvaihdunnan kohina korvissa keitän lämmintä vettä ja lisään siihen cayannea & sitruunamehua. Työpäivän aluksi ehkä kourallinen pillereitä & kapseleita... puhutaan siis lääkinnällisistä sienistä, D-vitamiinista, mucunasta, B-12 vitamiinista, brain powerista jne.

Toiset puhuvat intohimolla aamupalan puolesta, painonhallintahan ei onnistu ilman sitä. Toiset kuluttavat aamun hiuksenohuet tunnit mieluiten lakanoiden välissä torkuttaen herätyskelloa. Toisilla on niin hauskaa heti aamusta, että kaurapuurolautasen ääreen istuminen korkeintaan naurattaa.

Toisten mielestä joka aamu ensitöiksi pitäisi juoda litra vettä. Toiset taas rakastavat espressoa suupielillään ja tuoreen kahvin tuoksua syksyisen hämäränä aamuna välittämättä siitä, että se on diureetti ja kuivattaa kehoasi entisestään yöllisen paaston jälkeen.

Toisten mielestä päivä kannattaa aloittaa mahdollisimman kevyesti. Vihersmoothieita, kasvismehuja, vesimelonia (tämä jätkä nauttii ensitöikseen joka aamu runsaasti vettä, seuraavaksi vesimelonin ja sitten taas vettä). Jotkut syövät hotelliaamiaisen: croisantteja, hilloa, saavillisen capuccinoa...

Onko elämässä mitään pysyvää? Kannattaako pyrkiä minkäänlaiseen stabiiliin olotilaan? Kannattaako kuunnella ravitsemusneuvojaa ja syödä päivässä 5-6 ruisviipaleita kera becelin, jotta saat tarpeeksi kuituja ja hyviä rasvoja (paras läppä)?

Itse olen ainakin huomannut, että suunnitelmat menevät aina uusiksi. Elämää ei yksinkertaisesti voi suunnitella etukäteen. Jos päätän tänään lähteä lenkille, todennäköisesti teen jotakin muuta. Jos päätän että ensi vuonna lähden taas Lappiin, ei salettiin tule lähdettyä.

Tärkeintä onkin tavoitteet, tieto siitä mitä haluat elämältäsi. Haluatko olla tänään virkeä ja elinvoimainen sekä hehkuva? Suosittelen nestepitoista aamupalaa ja aerobista tai anaerobista liikuntaa. Haluatko tyydytystä sydänsuruihin? Suosittelen kulhollista suklaata heti aamusta.

Toisaalta onkohan niillä tavoitteellakaan mitään väliä?

Ehkä unelmat ovatkin tärkeimpiä. Vaaleanpunaiset kultareunaiset pilvet, jotka lipuvat mieleesi aika ajoin ja saavat taas jatkamaan hetken eteenpäin. Askeleet kohti jotakin, määränpää (onkohan se kuitenkin sama kuin tavoite?)!

Mitäköhän jos lähtisi vain juoksemaan eteenpäin? Laittaisit nyt lenkkitossut jalkaasi, avaisit oven ja lähtisit juoksemaan ilman minkäänlaista päämäärää. Tekisit kaiken vain matkan takia.

Matkan aikanahan voi sattua vaikka mitä. Kenties törmäät unelmiesi mieheen tai naiseen. Ehkä jäät auton alle seuraavan korttelin jälkeen. Ehkä joku haluaa tehdä sinusta dokumentin.

Välillä tuntuu, että elämä on juuri tuonlaista päämäärätöntä juoksemista. Sekin on hauskaa. Ei aina tarvitse olla tähtäimiä tai päämääriä. Unelmointia jokainen varmasti rakastaa ja tekee, puhdasta hienoutta. Elämä on kuitenkin oikeasti unelmaa, koska kaikkihan on tunnetusti mahdollista. Me luomme todellisuutemme ja teemme joka sekunti valintoja mihin suuntaan viemme elämäämme. Onko jokainen askel kohti unelma-minää ja unelma-elämää vai päinvastoin? Riippuu valinnoistasi.

Tähdätkää tähtäimenne niin korkealle kuin haluatte, unelmoikaa... Ja nauttikaa matkasta. Ja aloittakaa aamunne suklaalla joskus tai joka päivä. Itse aijon tästä hetkestä lähtien tehdä niin. Siis unelmoida ja nauttia elämästä nyt & aina :)

Aamuisen harmaan kaurapuuron voi tuunata jollakin mieltä ylentävällä, alkoholipitoisella ja shamanistisella mieshormoneja nostattavalla liemellä. Ja unohtaa sen kaurapuuron vahingossa pois.