Karhu, Ilves, Mäyrä vai Villisika?

Mietin aiempaa tekstiäni sekä Quinoaa! Heidin uusimman blogikirjoituksen otsikkoa: Detox your (parents)world.

Minulla on kova halu auttaa lähipiiriäni kokeilemaan uudenlaista ja terveellisempää elämäntapaa, mutta inhoan kaikenlaista tuputtamista yli kaiken ja tuntuu etten pysty vaikuttamaan muihin kuin itseeni.

Toivonkin kovasti, että kehittyisin raakakokkina enemmän ja vakuuttaisin läheiseni raakaravinnon helppoudesta ja rikkaudesta, ennenkaikkea sen tuomasta hyvinvoinnista.

En tavoittele kuitenkaan vanhemmilleni 100% raakaravintoa, ei se sovi kaikille. Suunnitteilla olisikin teetättää Ayurveda kehotyyppi - testit vanhemmillani ja veljelläni, myös ystäväpiirilläni, jotta osaisin kertoa ja kokkailla heille mahdollisimman sopivaa ruokaa.

Itse olen Vata -tyyppi, eli lämmintä ruokaa suositellaan raakaruuan rinnalle tasapainottamaan. Onneksi löytyy erilaisia lämmittäviä mausteita, tee ja siemenpuurot jos ei halua kuumennettua ruokaa syödä. Syön kuitenkin mielelläni kalaa, ja muuta kuumennettua menee vielä raakapainotteisuuden ohella. Pian olenkin lähdössä mökille ja siellä tulee varmasti kalastettua, joten grillattu kuha kuuluu kesän ruokavaliooni ehdottomasti! Mutta "raaempaan" suuntaan ollaan koko ajan menossa, ollaanhan tässä vielä alkutaipaleilla uudenlaisen ravintotottumusten tai melkeinpä elämäntyylin kanssa. Kun on 19 vuotta syönyt kuumennettua ruokaa, ei sitä puolessa vuodessa välttämättä muuteta raa'aksi :)

Kehon kuuntelu onkin äärimmäisen tärkeää, ja siitä monet bloggaajat puhuvat paljon. Kuumennettuun ruokaan yhdistetään usein riippuvuus ja himot. Tämä on helppo allekirjoittaa! Kuumennettua ruokaa tulee syötyä enemmän kuin raakaruokaa. Varsinaiset "himot" liittyvät myös kuumennettuihin ruokiin. Himojenkin takana voi hyvin olla kehon lähettämä viesti jonkun ravintoaineen puutoksesta ja tätä viestiä tulisi kunnioittaa. Toki kannattaa valita ne ravintorikkaammat himon turruttajat niiden kehnojen vaihtoehtojen sijaan :)

Veljeni on minulle todella läheinen, ja lainasin kirjastosta vähän aikaa sitten todella hauskan ja mielenkiintoisen kirjan, joka kertoo suomalaisista eläinhoroskoopeista. Kirjassa kerrottiin neljästä horoskooppimerkistä: Villisiasta, Ilveksestä, Karhusta ja Mäyrästä, jotka määräytyvät syntymäpäivän mukaan. Päämerkki on merkki joka vaikuttaa meihin kaikkein eniten, Sydänmerkki, Aurinkomerkki ja Varjomerkki myös osansa. Päämerkkini on Villisika, Sydänmerkkini Villisika, Aurinkomerkki Karhu ja Varjomerkki Karhu. Luin, että jos päämerkit tai sydänmerkit ovat samat kahden henkilön välillä tullaan luonnostaan hyvin toimeen. Olemme veljeni kanssa syntyneet täysin samana päivänä, 29.3, vaikka hän on minua neljä vuotta nuorempi. Meillä on aina ollut tosi läheinen suhde, emmekä ole oikeastaan koskaan riidelleet. Olemme kaikinpuolin hyvin samanlaisia. Vaikka kirja ei perustukkaan mihinkään tieteellisiin teorioihin oli monet sen sisältämät seikat hämmästyttävänkin osuvia! Esim kuvaus minussa vaikuttavasta Villisiasta oli turhankin osuva: "spontaani, kekseliäs, omalaatuinen, boheemi, kummallinen ja herkkävaistoinen". Kirjasta löytyi vieläkin tarkempia tyyppikuvauksia, esim omani eli Päämerkki Villisika, Sydänmerkki Villisika -kuvaus oli vieläkin osuvampi, mutta en viitsi sitä tänne kirjoittaa, katsastakaa ihmeessä kirjasta omanne! ;)

Kirjassa puhuttiin myös eri eläinmerkkien vetovoimasta ja saman merkin omaavat tulevat loistavasti toimeen ja heidän välillään vallitsee "side", kun taas kirjan kirjoittajan piirtämän kartan mukaisesti vierekkäisten eläinten välillä voi vallita ymmärtämättömyyttä ja kipinöitä voi lennellä. Jos taas lapsuudessa oli vietetty paljon aikaa yhdessä lieventäisi se näitä reaktioita. Hassua miten teksti piti paikkansa myös eri ystävieni kohdalla! Kannattaa lainata, ihan huvinkin vuoksi! Eli kirja on Sirkku Linnean Suomalainen eläinhoroskooppi.

Takaisin veljeeni, eli häneen minulla on kova hinku vaikuttaa ja veli onkin tätä nykyä oiva luomu-tietäjä, vaikkei asioita käytännössä toteutakkaan, kun ei hoida tämän perheen ruokaostoksia :) Mutta juuri tuossa iässä omaksutaan aikuisuuden ruokatottumukset (joita voi tottakai muuttaa vaikka seniori-iässä, mutta pohja) ja siksi haluaisin neuvoa veljeäni vähentämään "köyhien" einespizzojen, karkin, limun ja lihan syöntiä. Olen kuitenkin niin pieni osatekijä veljeni elämässä ja juuri tuossa iässä kaverit ovat suurimpia vaikuttajia. Ja teini-ikäisten nuorten miesten ruokavalion sisältö ei juuri noista mainituista kemistien aikaansaannoksista poikkea. Mutta parempaan suuntaan mennään... Ehkäpä vielä jonakin päivänä. Saisinpa vielä vanhempieni vuosien takaisen luomuinnostuksen takaisin päälle niin jääkaapissa olisi muutakin kuin Valiota ja 0% jogurtteja!

Valokuvavedos veljestäni v. 2009 Lisää kuvia galleriassani

Perheeni ja ystäväni ovat minulle henkireikä, joten tästä aiheesta tulen varmasti kirjoittelemaan vastedeskin. Tulevaisuudessa tiedon ja kokemuksen karttuessa suunnitelmissa on auttaa myös isompia joukkoja terveellisemmän elämäntavan pariin, tulevaisuutta avasinkin vähän jo aiemmassa postauksessa.

Voimauttavia läheisyyden hetkiä kaikille. ♥

Sokerina pohjalla...

Ajattelin antaa tänään elimistölle helpon päivän ja puolet päivästä nautinkin vain raikkaita mehuja.

Aamun aloitin cayannepippuri/sitruuna/inkivääriteellä ja vihersmoothiesta suodatetulla mehulla. Smoothiessa oli koivunlehtiä, selleriä, romaine-salaattia, mustaherukoita ja puolikas jäinen banaani. Kuidut suodatin mehusta pois siivilän avulla, joka onnistui ihan hyvin vaikka siivilä voisi olla pienireikäisempi. Siivilöimisen voi toistaa useampaan kertaan niin tulee mehumaisempaa :)

Mutta illalla valkosokeriajat (kirjaimellisesti) rysähtivät päälle ja olo on sen mukainen!

Lähdin siis ystävälle ja hän oli ostanut kunnon sokeriset ja suolaiset herkut sekä vuokrannut hilpeän hömppäleffan: Himoshoppaajan salaiset unelmat. Meidän yhteinen harrastus on ollut jo pitkään aivojen nollaus leffat ja tämä olikin sitä parhaimmillaan, ihan hauska pätkä, vaikka en enään tunnista itsessäni samallaista shoppailuhirmua kuin Rebecca Bloomwood.

Mut ajatuksena oli juuri kirjoittaa illan "ruokailu"puolesta.

Verensokerit olivat alhaalla päivän jäljiltä ja ajattelin maistella irtokarkkeja ja suklaita vaan kokeen vuoksi, että miltä ne maistuvat näin puhtaan ruuan jälkeen. No makealtahan ne maistuivat, suorastaan ällömakealta, mutta sain pian huomata että valkosokeriherkkuja tulikin helposti syötyä ihan liikaa. Ja nyt on olo sen mukainen! Tukkoinen, väsynyt, jotenkin todella levoton ja jopa alakuloinen.

Verrataanpa raakasuklaan vaikutuksiin: salamannopea energiatasojen nousu, iloisuus, tasapainoisuus, aktiivisuus huipussaan, valmius kaikkeen mahdolliseen ja suorastaan keho (varsinkin pään sisällä, hassua) tuntuu hyrisevän tyytyväisyydestä tämän flavonoidipommin jälkeen.

Miksi sitten ylipäätänsä tuli syödä ruokaa jonka vaikutukset tiedetään?

1. En halunnut olla töykeä kaveriani kohtaan, olihan hän panostanut leffailta yllätykseen niin kovin
2. Kun syö puhdasta ruokaa, unohtaa huonon olon helposti eikä osaa yhdistää sitä enään sokerisiin herkkuihin. Ainakin omalla kohdallani näin.
3. Keho pisti vastaan mehu"paastoa" kohtaan ja kerjäsi nopeaa energiaa sisältävää ruokaa.


Mitä voin jatkossa tehdä?

1. Minun ei tarvitse miellyttää ketään, varsinkaan jos oma hyvinvointi on siihen panttina.
2. Kirjoittaa vaikka ylös valkosokerin aiheuttamat fiilikset (niinkuin juuri nyt tänne)
3. Suunnitella tulevaisuuden paastot ja sen motiivit huolella, sekä tehdä myös suolihuuhtelu päänsärkyjen ja pahoinvoinnin välttämiseksi.

Olli Posti kirjoittikin mahtavan jutun juuri herkuttelusta. Seuraavaksi aijonkin yllättää ystäväni ja valmistaa irtokarkkien ja lämpimien voileipien tilalle jotain muuta, kuten kesäkurpitsapihvejä, cashewkermaa ja marjoja, ja kookostryffeleitä. Ehkäpä näistä uudenlaisista, paljon paremmista herkuista tulee tapa perinteisen aivot narikkaan -leffojen äärelle. Tässäkin asiassa hyvä balanssi, "happamoittavat" elokuvat ja alkalisoiva herkuttelu :)

Maailmalla kylässä

Voi oli iiihana päivä!

Jos yleisen fiiliksen puolesta rankattaisiin festareista, olisi Maailma Kylässä ehdottomasti kärkijoukossa (Ilosaaren kanssa). Ja nämä pirskeet ei vielä maksa mitään!

Maailma Kylässä festarista on tullut perinne, siitä kesä alkaa.

kuva: Maria Luisa Murillo

Ja ihan mieletöntä musiikkia, uusi tuttavuus on Quique Neira and his Band. Letkeää reggae-latinomeininkiä parhaimmillaan, tosi mukava kuunnella :) Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli Eläväravinto Ry:n koju, elättelin toiveita jopa raakaruokaa myyvästä kojusta kun muistelin, että sellainen oli joskus ollut. No, onhan siellä niitä muita kojuja ihan kiitettävästi!

Kameraa ei ollut mukana ja kännykän akku oli ihan lopussa, joten kuvia en valitettavasti saanut!

Näinpä myös yhden lempiartistini Vuokko Hovatan keikan ihan sattumalta (vaiko sittenkään). Tein ostoksia kaupungilla ja kuinkas osuinkaan juuri Kamppiin Narinkkatorille Hovatan keikan alkaessa. Ihanat kappaleet, Marjalude ja Syleily, toivat muistoja mieleen... tuntui niin hyvältä kuulla ne taas ja vaipua täysin ajatuksiinsa keskellä keskustan vilskettä.

Nautiskeltiin ihanien ystävien kanssa auringosta festarialueella ja hörpin sairaan hyvää tuorepuristettua mangomehua. Fiilistelin myös vähän raakasuklaata kavereille ja lupasin järjestää maistiaiset heti kun sitä valmistuu. Samalla ystäväni pamautti muuten, että Kampin K-Marketista saa nykyään raakasuklaata! Käytiin paikan päällä ja niin siellä hyllyssä komeili kaakao nibsejä, goji-marjoja, macaa, lucumaa, bee pollenia... Voi olla että olen täysin jäljessä kaikesta, mutta tästä se lähtee! Eli lähi Alepaan ombareja odotellessa... :)

Ja eipä muuten tule karkkia ikävä (nimim. entinen sokeriaddiktoitunut) kun syö cashewpähkinöitä, taateleita ja kookoslastuja sekaisin. Tuhat kertaa parempaa luonnon aitoine makuineen kuin mikään e-koodi pumpattu täyteaine.

Kaikki kynnelle kykenevät huomenna Maailma kylässä -festivaaleille Helsingin Kaisaniemeen!

Painonvartijat lopettaa Suomessa

Jymyuutisia hesarilta

Toiminta ei ole enään kannattavaa. Lautasmallien ja makeutusaineiden aika on ohi.

Heh :)

Ammatinvalinta pohdiskeluja ja baarivinkki ;)

Oltiin ystävän kanssa kaupungilla ja koululla tarkastamssa yo-tuloksia (jep, vasta). Samalla ystäväni sai tietää päässeensä Lahden ammattikorkeakouluun opiskelemaan vaatesuunnittelua ja hehkutettiin tätä niin että koko Helsinki raikui! Mutta ne kirjoitukset. Tuloksiin olen ihan tyytyväinen, jotenkin en osaa pistää niille painoarvoa. Laitan ne nyt tänne jos kiinnostaa :)!

Äidinkieli M (2 pistettä E:stä...)
A-Englanti C
A-Ruotsi B
Terveystieto E
Psykologia C (tämä harmitti kaikkein eniten)

Mietin, että jos oikeasti olet kiinnostunut jostain alasta, pääsee sitä opiskelemaan. Minulla on edessä välivuosi, jonka aijon käyttää juuri kiinnostavien alojen oppilaitosten tutkimiseen ja muutenkin rauhoittumiseen, lukio tuntui vievän viimeisetkin mehut. Ja mitäköhän on jäänyt kursseista käteen? No, ainakin paperi ja lakki.

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä että musta tulee sairaanhoitaja. Kuitenkin tähän uuteen elämäntapaan (raakaravintoon, tietoisuuteen ja slow-tyyliin) tutustuessa en usko sen kuitenkaan olevan se. Olisihan se mahtava päästä vaikuttamaan niinkin tärkeän ammatin kuin sairaanhoitajan kautta suoraan potilaiden hyvinvointiin, mutta taitaa olla hankalaa. Mitäköhän kummallisia marjoja tarjoavasta sairaanhoitajasta ajateltaisiin johdossa? :)

Sairaanhoitajan koulutus voisi olla kyllä hyvä pohja ja siitä voisi lähteä sitten suuntaan, joka tuntuu oikealta.

Vanhusten kanssa työskentely on myös yksi unelma. Vanhainkodissa työskentely, jossa saisi rohkaista asukkaita kokeilemaan elävää ravintoa olisi mahtavaa ja jos vielä saisi nähdä konkreettisia muutoksia heidän terveydentilassaan!

Myös oman yrityksen perustaminen jyskyttää takaraivossa.

Asiasta kolmanteen käytiin ystävän kanssa tsekkaamassa Hakaniemen uusi mehubaari ja ph-shop Tuoreverso. Tarjolla oli ilmaisia (ja superherkullisia!) kurkku-avokado shotteja :) Ystävä ei maistanut, mutta poikkesimme matkalla myös Ekolossa ja nappasimme raakasuklaata mukaan. Ei varmastikaan ollut yllätys, että upposi! Oli ihanaa istuskella Hakaniemen rannassa ombaria nautiskellen, auringonpaisteessa.

Ja Tuoreversossa kannattaa käydä tänään tai huomenna paikanpäällä, nimittäin silloin näitä ilmaisia herkkushotteja jaetaan! Tarjoilu koostuu tuorepuristetuista mehuista ja smoothieista. Oppisipa itsekin väsäilemään yhtä hyviä herkkuja... Mutta puikoissa taitaakin olla kuulemma yksi Suomen huipuimmista raakaruokakokeista! ;)

Käykää katsastamassa Ph-shopin nettisivut

Close your eyes and dream

Sadetta on riittänyt viime päivinä. Siitäkin voi nauttia, parvekkeella on ihana istua ja katsella sateen ropinaa puiden lehdissä, tai vaikka lukea hyvää kirjaa, vilttiin kääriytyneenä (toivoton vilukissa!). Yksi päivä ukkosti ja sai olla taas todistamassa luonnon mahtavuutta, jyrinässä unohtaa omat huolensa hetkeksi.

Tänään koiran kanssa aamulenkillä harmitti hieman kun huomasin että ulkona sataa, mutta heti ulos päästyäni suhtautumiseni muuttui täysin! Alunperin suunnittelemani lenkki piteni ja nautin sateen tuoksusta ja Helsinkiä peittävästä usvaverhosta. Taas mieliala niin kytköksissä omiin asenteisiin!

Vaikka sade onkin ihanaa, voisin vähän fiilistellä kuvia joita olen napsinut aurinkoisina päivinä...

Päivä kuluu nopeasti kavereiden kanssa puistossa

Ja rannalla

Lounas oli herkkua! Tietty ulkona nautittuna.

Läheiseltä rannalta tämäkin, suhteellisen karun näköinen horisontti piippuineen,

mutta ranta on keskellä todellista luonnon keidasta, ei paljoa haittaa :)

Kohta lähden hakemaan aineksia ylppäreiden raw - kuppikakkuja varten, aijon toteuttaa tämän, Mia Lucian kehittelemän reseptin. Saa nähdä kuinka hyvin uppoaa sukulaisiini! En tietenkään paljasta leivoksien olevan raakaa, vaan tarkkailla menekkiä. Muuten menu on hyvin perinteinen (ja happamoittava...) kalakeittoineen ja Sans Rival kakkuineen, mutta kaikille on ihan hyvä olla mieleistä syötävää. Tilaisuus on minusta vaan aivan loistava kertoa kiinnostuneille raakaravinnosta, vaikka en vielä itsekään (todellakaan) ole mikään asiantuntija, mutta omia hyviä fiiliksiä voin jakaa.

Norah Jones - Rosie's Lullaby

Hihhuli tuputtelemassa pupunruokaa ympäriinsä

Lähipiirissäni ei ole oikeastaan ketään, joka olisi kiinnostunut samoista asioista joista itse olen tällä hetkellä. Olen läheisille ihmisilleni puhunut kuinka puhtaampi ravinto tuntuu avaavan silmät. Tälläkin hetkellä olen raakasuklaan jäljiltä huippufiiliksissä: Yogi-tee ja raakasuklaa, ei paljoa muuta ravinnolta voi pyytää kuin tämän kombon tuoma tunne.

Olli Posti levittää juuri oikeanlaatuisen ravinnon ja ympäristön vaikutuksista bisneksiin: "Ei voi enää antaa toisille tasoitusta vetämällä pullakahvia ankeassa toimistossa".

Hetkeä sitten tunsin itseni väsyneeksi ja hiukan levottomaksi, mutta en enään. Sen sijaan tuli tunne, että pakko päästä kirjoittamaan ja lukemaan lisää tietoa.

Kun puhuin isälleni siitä, että olen lukenut paljon tietoa hengellisyydestä ja tietoisuudesta, sain vastaukseksi: "Elä Maija rupee hurahtamaan semmoiseen..."

Torjunta oli odotettavissa, mutta miksi ihmisille (tai tässä tapauksessa ainakin isälleni) iskee välittömästi torjumis-reaktio? Korjasin kyllä että kyseessä ei ole hihhulointi, vaan minua aidosti kiinnostava aihe. "*hymistelyä*" eikä vastausta enään kuulunut. Ilmeisesti isäni 'sisäinen malli' hengellisyydestä on pohjimmiltaan negatiivinen, koska hetkessä eläminen ja tietoisuus ovat minusta ainakin yltiöpositiivisia! Mikä sen makeempaa kuin elää joka hetkessä sataprosenttisesti ja nauttia?

Nyt vähän harmittaa etten jatkanut keskustelua. Minulla on aina ollut kova tarve miellyttää muita, ja tunne "tuputtamisesta" iski. Mutta jälkikäteen tuputtaminen oli siitä kaukana, haluanhan läheisilleni vain parasta enkä kuuluta näistä asioista (saisin enemmän). Arvot olivat erilaisia 40 vuotta sitten eikä maistatustaktiikkakan ole tuottanut tulosta - raakasuklaa ei toiminut. Toisaalta se oli ensimmäinen tekemäni suklaa, oli aika kaakaoista ja hampunsiemeniä tuli liikaa samaiseen satsiin :)

Veljeni kommentointi syömisiini on "pupunruokaa". Mutta onneksi se on vitsi ja läppä lentää tiuhaan tästä myös multa. Veli onkin maistanut jo raakasuklaata, gojeja, mulpereita ja raakajäätelöä, ja kaikesta on pitänyt! Ilme oli näkemisen arvoinen mulberrien ennen ja jälkeen: Otsa kurtussa marjojen ulkonäön takia muuttui maistamisen jälkeen hymyyn.

Äitini pitää raakasuklaasta hirmuisesti ja vaatii aina osansa tekemästäni levystä.

Seuraavana haluaisin kokata ystävilleni kokonaisen menun raakaruuasta. Ehkäpä saisin näin lisää uuden elämäntavan fiilistelykumppaneita :)


www.yogaretreatadventures.com

Kirjasuosittelu!

Nämä "viimeiset" hellepäivät olen viettänyt pitkälti lämmöstä nauttien rannalla ja puistossa. Aamulla tänään kun olin koiran kanssa lenkillä oikein imin energiaa ympäristöstä, tai ainakin siltä se tuntui kun luonto oli niin kaunista :) Talven jälkeen jaksaa vaan ihmetellä luontoa ja sen vehreyttä... Vihreys on ehdottomasti energisoivaa, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin nautittuna!

Rantalukemiseni on ollut Riitta Wahlströmin kirjoittama "Eheyttävä Luonto". Olen pitänyt tästä hirveästi, vaikkakin toisinaan kasvatustieteen lisensisaatin ja yliopisto-opettajan teksti tuntuukin vaikeaselkoiselta. Kokonaisuus on kuitenkin ymmärrettävä kuvaus ihmisen monipuolisesta luontoyhteyden tuntemisesta. Kirjassa puhutaan mm. muinaisesta luontosuhteesta ja sen kadottamisesta kulttuurin seurauksena, luonnon voimaa tuovasta energiasta ja ihmisen moniulotteisuudesta ja aistiemme herkkyydestä. Tekstissä vilahtelee tutut ja vähemmän tutut termit: ekoterapia, chakrat, aura, ego, värähtely, hengellisyys. Jokatapauksessa hirmuisen kiinnostavaa luettavaa... suosittelen!

Kirja on siivitetty lisäksi kauniilla lainauksilla, erityisesti pidän Riitta Wahlströmin omista runoista.

Kuuntele
ruohonkorsien iloinen sirinä
sirkkojen helisevä surina
perhosen siivet
värejä laulavat
voisit unohtua
metsänpeittoon
sammalen syliin
pehmeään uneen.

Olisin halunnut lisätä tekstiin kuvia mitä olen räpsinyt näistä ihanista hellepäivistä, mutta en saanut kännykkää (jossa kuvat on) asennettua tähän läppärilleni, joten pitää "tyytyä" Satoshi Matsuyaman upeisiin kuviin.



Kun alat tuntea rakkautta,
lintuja, hentoja niittyvilloja
kohtaan
kun alat tuntea rakkautta mullan
hehkuvaa tuoksua
meren voimaa kohtaan
pääset olemukseesi, säteilevään valoon

- runot: Riitta Wahlström


P.S Kirjoitin tämän jo eilisiltana, mutta ikivanha läppärini sammui, enkä jaksanut enään käynnistää uudelleen. Olenkin superiloinen uudesta läppäristä jonka saan pian!

Tunnelmia...

Tänään aamulla kun heräsin, näin pikkuruisen sydämen verhossani.

Se oli varjo,

pienestä perhosesta, joka lepäili aamuauringossa ikkunalasia vasten.

Perhonen kuvastaa minulle vapautta, tasapainoa ja herkkyyttä.

Ajattelin, että tänään ehkä vastaan tulisi näitä tunteita.

Päivä kuluikin ihanasti rentoutuen aamulenkillä, aurinkoa ottaen omalla pihalla ja

myöhemmin vielä kokeilin meditointia rannalla, joka sijaitsee paikassa, jossa

luonto on uskomattoman kaunista. Samaisessa niemennokassa sijaitsee myös

pienien mökkien kommuuni.

Perhoset seurasivat mukanani aina niemennokkaan asti.

Kirjastossa silmääni sattui heti kirja: Perhosen lento.

Tämä päivä oli uskomattoman kaunis sään, mutta ennekaikkea fiiliksien puolesta.

Suolaisia hintoja ja muuta aiheesta

Olen nyt viidettä päivää täysin raakaruoka-linjalla. Luomukahvikupillisen kyllä join tänään ja ostinkin Simon Léveltin luomusertifioidun paketin kuukausi sitten, jonka aijon käyttää vielä loppuun. Kahvia tulee kuitenkin juotua 1-2 kupillista viikossa, jos sitäkään, eli tulevaisuuden vieroittautuminen siitä tulee tuskin olemaan kova paikka :)

Hainkin tänään turvaa kahvista, sillä oloni oli todella vetämätön. Syitä ei ollut kuitenkaan vaikea löytää:

• Vietin koko eilispäivän auringossa, ilman huivia ja juotavaa olisi pitänyt olla enemmän mukana. Pulitin kyllä kahvilassa 3,50e vedestä, kohtuutonta eikö? Kotiin päästyäni kittasinkin vettä koko päivän edestä!


• En ole oikeastaan kertaakaan kuluneen neljän päivän aikana syönyt suolaa.
  

Riittävä suolan saanti on osa yleistä hyvinvointia. Se on mukana aineenvaihdunnassa, ruoansulatuksessa ja entsyymitoiminnassa. Pöytäsuola on jo heitetty pannaan, myöskään Pan-Suolaa ei suositella. Keinotekoisesti jalostettu ja luonnonsuola ovat ihan eri asioita. Luonnonsuolaa louhitaan muinaisista merenpohjista (esim. Himalajan suola) tai kuivataan merestä. Luonnonsuolaa imeytyy kehoon vain tarvittava määrä, kun taas jalostetun suolan poistamiseen keho saattaa joutua käyttämään solunestettään. Luonnonsuolan mineraalit ovat myös muodossa, jossa elimistömme on tottunut hyödyntämään ne täysin.

Suolaa jalostettaessa eli raffinoitaessa se kuumennetaan korkeassa lämpötilassa. Puhdas natriumkloridi on elimistöllemme myrkkyä.

Suolaa on siis kahdenlaista: toinen uhkaa terveyttäsi, toinen luo ja ylläpitää sitä.

Siitä onkin puhuttu, että moni suomalainen saa ravinnostaan liikaa suolaa ja se suola usein juuri sitä raffinoitua, jonka liikasaanti on yhdistetty mm. verenpaineen kohoamiseen.

Tänään himoitsin suolaa niin kovin, että asialle oli tehtävä jotain. Tajusin, että ei ne mieliteot synny tyhjästä, vaan kertovat oikeasti elimistön puutostiloista. Napsinkin raffinoimattomalla suolalla maustettuja aurinkokuivattuja tomaatteja hyvin mielin pussista, ehkä vähän liiankin monta. Mutta niin hyviä ne olivat! Ja olo on nyt 100 kertaa parempi.

Ensikerralla siis: Riittävästi juotavaa ja suoloja mukaan kun lähtee viettämään helteistä kesäpäivää puistoon ja terassille. :)

"Muistan ihastelleeni Himalajan suolan makua siihen ensimmäistä kertaa tutustuessani, ja tavallinen pöytäsuola saikin aika pian sen jälkeen lähtöpassit keittiöni kaapista. Himalajan suolan mausta inspiroituneena aloin vähitellen kiinnostua enemmänkin tuosta arkisen- jopa huonon- maineen omaavasta mausteesta, ja pikku hiljaa koko elämäni muuttui... "

Lähteet ja lisää aiheesta: http://www.saltlife.fi/

Kookosöljyn ylistystä ja hiuspulmia

sinivuokkoja pyörälenkin varrella

Tänään testasin ensimmäistä kertaa kookosöljyä aurinkovoiteena ja voin sanoa että eipä ihoa polttanut enään! En voi uskoa, että kemikaalimössölle on näinkin luontainen vaihtoehto ja siitä ei ole puhuttu yleisesti! (Niinjoo, markkinavoimat mylläävät taas...) Kookos on vähintäänkin yhtä tehokasta, vielä siitepölyt ja levät sisäisesti nautittuna, kuin mikä tahansa brändätty, ylihintainen rasvaputkilo. Plussana ihana tuoksu...

Päivä kuluikin pitkälti aurinkoa ottaen, pyöräillen ja ostoksia tehden ylioppilasjuhlia varten. Odottelen kovasti tavarataloihin hiusväriä joka olisi aidosti luonnonmukainen. Nyt ostoskoriin päätyi suuren firman ammoniakiton ja litsihedelmää sisältävä väri. Kuinka luonnollista? Jaa-a, ehkä joku päivä varaan ajan kampaajalta jossa on mahdollisuus kasviväri -värjäykseen. Kova hinku kokeilla! Tosin Ekolosta ja myöskin Ruohonjuuresta saa Sante -hiusväriä. Tätä aijon vielä kokeilla, mutta mieluiten uskoisin uuden värin laittamisen ammattilaisen käsiin :) Tässä muutamia kampaamoita, joissa kasvivärivärjäys mahdollinen:

Parturikampaamo Titu, Turku

Salon Fa'Milja, Helsinki

Elämänpyörre, Helsinki

Harakanpesä, Tampere

Entä hennavärjäys? Se on toki luomumpi kuin tavaratalojen väripaketit, mutta olen kuullut myös hennan haittavaikutuksista. Hennaa on pidetty allergisoivana, erityisesti hennatatuointi saattaa aiheuttaa oireilua, koska se tulee suoraan iholle. Hennaväri hiuksiin laitettuna on kuitenkin niin pienen hetken kosketuksissa päänahan kanssa että ei välttämättä allergisoi. Ja ihmisethän ovat tunnetusti erilaisia... :)

Iltapala oli tänään taas huippuluokkaa: itsetehtyä goji-mulberry-manteli raakasuklaata ja yogi jasmine teetä. Testatin myös veljelläni suklaata ja tykkäsi kovasti! Missioni onkin nyt informoida entistä tehokkaammin myös perhettäni raw food ruokavaliosta ja superfoodeista. Kun itsellä on niin hyvä olo tulee väistämättä tunne, että haluaa jakaa sen. Koitankin kehittyä kovasti erityisesti raakaherkkujen valmistuksessa, jotta saisin perheeni enemmän vakuutetuksi raakaravinnon monipuolisuudesta ;)

Ihanaa kesäiltaa.

Valon vaikutuksia

Aamulla se lämmittää kehoa, marraskuussa se tekee elämästä hieman helpompaa, keväällä se saa koivunoksat silmuihin ja kerää terassit täyteen ihmisiä, kesäkuussa se antaa kauniin rusketuksen. Jollekin se voi toimia myös fyysisen ravinnon korvikkeena.



Pihallani on kaksi kukkapenkkiä. Molemmassa on saman lajikkeen tulppaaneja. Toinen penkistä on puskien varjossa, toinen seinän vierustalla ja suurimman osan päivästi suorassa auringon valossa. Tämän penkin kukat ovat kooltaan kaksi kertaa varjoisammassa eläineitä kaimojaan suurempia.



Fiilistellään aurinkoa ja kerätään D-vitamiinivarastot täyteen jättämällä turhat myrkkyvoiteet pois, nautitaan sisäistä aurinkovoidetta ja kokeillaan kookosöljyä. Tästä kesästä tulee Sun-Lotion-spf 50 -free :)

Valokuvat viime juhannukselta.

Energioita liikkeellä...

Olen huomannut, että saatan saada päivän mittaan "energiapiikkejä". Yhtäkkiä saattaa tuntua sanoinkuvailemattoman hyvältä, hymyilyttää ja kaikki vaan tuntuu niin selkeältä. Luonto, ihmiset ympärillä ja oma sisin näyttäytyvät kuin uudessa valossa, hahmotan kaiken niin hyvin. Olen läsnä hetkessä ja aistini ovat herkistyneet äärimmilleen.

Nämä hetket yhdistyvät tilanteisiin jossa luen tai kuuntelen jonkun viisaamman sanoja. Tänään luin ja kuuntelin Olli Postia, innostus on niin tarttuvaa! Ajatella että niin positiivisia energioita voi välittää myös internetin kautta, sama toimii varmasti myös muilla viestimillä, kirjoissa, puhelimessa ym.

Muistan selvästi päivän jolloin koin aivan ainutlaatuisen hetken. Ulkoisesti tilanne oli melko arkipäiväinen: Olin töissä (työskentelin henkilökohtaisena avustajana) avustamassa työnantajaani retkellä, jossa määränpäänä oli eräs Helsingin saari jossa sijaitsee näkövammaisten lomakoti. Taisi olla heinäkuu, kesä oli kauneimmillaan ja päivä oli mitä upein. Saaren luonto oli hyvin koskematonta ja rikasta. Teimme yhdessä työnantajani kanssa pitkän kävelylenkin saaren luonnossa, jossa maistoin myös ensimmäiset kuusenkerkkäni! Vietin aikaa myös pienen lammen rannalla yhdessä hänen opaskoiransa kanssa. Kävimme myös Method Putkisto luennolla ja pääsin tutustumaan moniin upeisiin ihmisiin. Sinä päivänä koin mahtavan hyvän olon piikin! Se tuli ulos kun istuimme vanhassa hirsimökissä tutustuen muihin retkeläisiin. Keskustelimme samassa pöydässä olevien vanhemman kuulovammaisen naisen ja hänen tulkkinsa kanssa. Tämä kuulovammainen nainen säteili niin uskomatonta energiaa että vain häntä kuuntelemalla ja katsomalla koin ihmeellisen hyvää oloa. Oikeastaan en keksi sanoja kuvaamaan sitä mitä koin, mutta siinä hetkessä oli jotain ainutlaatuista. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se että nainen muistutti kovasti kuollutta isoäitiäni, ja antaisin mitä vain saadakseni tutustua häneen paremmin. Sinä hetkenä tuntui kuin olisin saanut hetken olla taas yhdessä mummini kanssa.

Haluan kulkea kohti sitä tilaa, jolloin koen jokaisen hetken yhtä arvokkaana kuin edellä mainitsemani hetki minulle oli. Sillä jokainen päivä/hetki/sekunti on varmasti läsnäolon arvoinen. Niin upeaa eläminen on.

kuvat www.yogaretreatadventures.com, http://signintelligens.dk

Mantelimaito vs. Fazerin sininen

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen päivä... Nautiskelin auringosta parvekkeella ja olin viittävaille valmis vaihtamaan bikinit päälle! Illalla oli tarkoitus lähteä Korjaamolle Folk-klubille, mutta keho oli niin väsynyt, mahdollisesti eilispäivän niukan ravinnon takia. Ei yksinkertaisesti kerennyt syömään, muuta kuin raakasuklaata ja teetä. Tänään keho vaatikin kunnolla ravintoa ja valmistinkin ensimmäistä kertaa mantelimaitoa. Ja kyllä maistui hyvälle! Ihanan pähkinäistä ja makeaa :)

kuva

Liotin ensin yön yli 1 dl manteleita ja huuhtelin ne muutamaan kertaan aamulla. Soseutin mantelit sauvasekoittimella (tehosekoitin vieläkin hankinnassa!) ja siivilöin pariin kertaan. Siivilöimisestä ylijääneen manteli"soseen" pakastin ja aijon käyttää myöhemmin esim. raakaleivonnassa ja jälkkäreissä. Valmiin maidon maustoin aidolla vanilijajauheella ja agavesiirapilla. Tästähän voisi tulevaisuudessa varioida Quinoaa! blogin Heidin vinkkauksella myös herkullisen hedelmämaidon lisäämällä sekaan esim. banaanin. Kaakaota voisi myös kokeilla, mutta omien kokemuksien mukaan raakakaakaojauhe ei oikein tahdo liueta nesteeseen... Mutta tämän ehdottomasti lehmänmaitoa paremman juoman käyttömahdollisuudet ovat huikeat (Chai-latet, sorbetit ja leivonnaiset mielessä)!

Illalla söin muutaman palan perus Fazerin sinistä ja täytyy todeta, että pienikin määrä sitä ei todellakaan tee energiatasoille hyvää. Ja niinkin ravintoköyhää herkkua tulee helposti syötyä liikaa, koska sen ravinto-arvot ovat melkoisen alhaiset. Toivottavasti piakkoin pääsen eroon vanhoista tavoista ja opin uusia herkullisia raakaruokareseptejä jotta pystyisin antamaan keholleni parasta mahdollista ravintoa.

Huomenna pidän raikastavan detox päivän johon kuuluu mehuja tai smoothieita ja ehkä pari palaa raakasuklaata yogi jasmin-teen kera, ehkei niin puhdistavaa mutta energiatasot hyppäävät pilviin aina aidon suklaan ja ihanan teen jälkeen :) Tulen myös vielä pitämään vihannesmehu paaston piakkoin, ennen ylioppilasjuhlia.

Tässä vielä Quinoaa! Heidin spottaama upea video

Ensimmäinen tekstini

Elän tällä hetkellä suuren muutoksen vaihetta. Yhteiskunta pommittaa postiini esitteitä, vaihtoehtoja joista voin valita mieleiseni. Yliopistoja, ammattikouluja ja korkeita sellaisia. "Minusta tulee insinööri" "Missä sinä vietät opiskeluvuotesi?" "Tasokasta ammattiin valmentamista". Edessä uudet vuodet koulun penkillä, projektit, tentit, opintopisteet... Kun niitä saavutat tarpeeksi, voit jatkaa elämän monopolia.

Mutta entä jos haluaisin vain kaataa pelilaudan ylösalaisin, unohtaa nopan numerot 1,2,3,4,5,6 ja valita numero 7? Numero 7 on yhteiskunnassa tabu. Se on valinta olla tekemättä ja tukematta nykyistä elämäntapaa, jossa herätään aamuisin klo 6, juodaan kuppi kahvia, istutaan kulkuvälineeseen, työskennellään tehokkaasti tai vähemmän iltaan saakka, illalla rojahdetaan kotisohvalle tv'n äärelle tai kitataan shotteja keskustan klubeilla siihen asti että taju lähtee.

Vaihtoehtoisesti voisimme oppia tuntemaan itsemme ja erottamaan itsestämme yhtieskunnan muokkaamat ominaisuudet aidoista minästämme. Palkitsevaa olisi etsiä asioita joista oikeasti pidämme, mitkä aidosti saavat meidän nauramaan ja tuntemaan hyvää oloa.

Vaikka nopasta ei löydy sitä numeroa 7, se ei tarkoita etteikö sellaista vaihtoehtoa olisi. Sen löytämiseen tarvitaan vain uskoa.