Olli Posti levittää juuri oikeanlaatuisen ravinnon ja ympäristön vaikutuksista bisneksiin: "Ei voi enää antaa toisille tasoitusta vetämällä pullakahvia ankeassa toimistossa".
Hetkeä sitten tunsin itseni väsyneeksi ja hiukan levottomaksi, mutta en enään. Sen sijaan tuli tunne, että pakko päästä kirjoittamaan ja lukemaan lisää tietoa.
Kun puhuin isälleni siitä, että olen lukenut paljon tietoa hengellisyydestä ja tietoisuudesta, sain vastaukseksi: "Elä Maija rupee hurahtamaan semmoiseen..."
Torjunta oli odotettavissa, mutta miksi ihmisille (tai tässä tapauksessa ainakin isälleni) iskee välittömästi torjumis-reaktio? Korjasin kyllä että kyseessä ei ole hihhulointi, vaan minua aidosti kiinnostava aihe. "*hymistelyä*" eikä vastausta enään kuulunut. Ilmeisesti isäni 'sisäinen malli' hengellisyydestä on pohjimmiltaan negatiivinen, koska hetkessä eläminen ja tietoisuus ovat minusta ainakin yltiöpositiivisia! Mikä sen makeempaa kuin elää joka hetkessä sataprosenttisesti ja nauttia?
Nyt vähän harmittaa etten jatkanut keskustelua. Minulla on aina ollut kova tarve miellyttää muita, ja tunne "tuputtamisesta" iski. Mutta jälkikäteen tuputtaminen oli siitä kaukana, haluanhan läheisilleni vain parasta enkä kuuluta näistä asioista (saisin enemmän). Arvot olivat erilaisia 40 vuotta sitten eikä maistatustaktiikkakan ole tuottanut tulosta - raakasuklaa ei toiminut. Toisaalta se oli ensimmäinen tekemäni suklaa, oli aika kaakaoista ja hampunsiemeniä tuli liikaa samaiseen satsiin :)
Veljeni kommentointi syömisiini on "pupunruokaa". Mutta onneksi se on vitsi ja läppä lentää tiuhaan tästä myös multa. Veli onkin maistanut jo raakasuklaata, gojeja, mulpereita ja raakajäätelöä, ja kaikesta on pitänyt! Ilme oli näkemisen arvoinen mulberrien ennen ja jälkeen: Otsa kurtussa marjojen ulkonäön takia muuttui maistamisen jälkeen hymyyn.
Äitini pitää raakasuklaasta hirmuisesti ja vaatii aina osansa tekemästäni levystä.
Seuraavana haluaisin kokata ystävilleni kokonaisen menun raakaruuasta. Ehkäpä saisin näin lisää uuden elämäntavan fiilistelykumppaneita :)
www.yogaretreatadventures.com
Moi! Mulla on kans meinannut tulla välillä yhteentörmäyksiä. :) Mutta turha niitä asioita on sisälläänkään hillota, kun keskustelujen perusteella asiat voi jäsentyä itselle entistä selkeämmin, voi saada uusia ideoita ja voi pystyä auttamaan muita. Toisaalta kannattaa hiukan varjella myös sitä, ettei vanhojen tuttujen kanssa tule vedettyä itseään takaisin siihen vanhaan, toimimattomaan ajattelutapaan.
VastaaPoistaJa kyllä niitä fiilistelykumppaneita täältä löytyy! Toisaalta pyrkimys on myös siihen, että jokainen ihminen, jonka kanssa on tekemisissä, olisi fiilistelykumppani. :)
Heippa! Hienosti kirjoitit tuosta, että jokainen jonka kanssa olisimme tekemisissä voisi olla fiilistelykumppani. Ihan totta! Tähän päästäksemme tulisi juuri avata suu ja jutskailla asioista, jep jep! Ja vaikka ei yhteen henkilöön välittömästi vaikuttaisikaan, jää sanat varmasti kytemään vastapuolen mieleen. Ja niimpä, auttaa samalla itseäänkin :)
VastaaPoista