Muuttohässäkkää on ollut tässä viime päivinä enkä ole tietokoneelle ennättänyt.
Olen siis muuttanut Poriin ja ilmeisesti ihan oikeaan unelma asuntooni. Kyseessä on vanha ja hyväkuntoinen puutalo, jossa on korkeat huoneet sekä harmaansininen lankkulattia.
Ikävä on jo nyt kova vaikka muu poppoo lähti vasta äsken Helsinkiin. Luulisin, että helpottaa muutaman päivän päästä... toivon todella! Perheen luota pois muutto taitaa kuitenkin olla yksi suurimmista muutoksista ja nyt elellään sitä :) Onneksi on tietokone jolla on niin helppo pitää yhteyttä. Millaistakohan se oli ennen mediaa kun lapsi lähti pois kotoa?
En kykene kirjoittamaan asiapitoista tekstiä juuri nyt kun olen niin herkillä :D Mutta halusin vain tulla moikkaamaan ja näyttämään muutaman kuvan, jotka äskön näpsäisin.
Laitoin juuri kynttilöitä palamaan... Taidan fiilistellä loppuiltaa rauhassa kotona ja ehkä käydä kävelyllä vielä ennen pimeää :) Vaikka ei varsinaisesti blogin aiheeseen liitykään niin olisi kiva kuulla teidän muisteloita siitä päivästä kun muutitte pois kotoa!
Onpas kaunis koti! Ihana tuo vanha kakluuni ja puupino! Viihdyt kyllä mainiosti, kunhan alkuikävä menee ohi. Ensi viikolla asut jo uudessa kodissasi kuin vanha tekijä ja nautit uudesta vapaudesta. =)
VastaaPoistaMun muutto pois kotoa oli aika dramaattinen. Muutin nimittäin lukion jälkeen suoraan Skotlantiin. Siihen aikaan eli vuonna -93 ei ollut kännyköitä eikä edes internettiä. Kaukopuhelut taas maksoivat ihan tuhottomasti. Kirjeitä toki kirjoiteltiin ahkerasti. Ja Skotlannissa on se hauska juttu, että posti tulee kahdesti päivässä. Usein siis sain uutisia kotoa perheeltä/ystäviltä sekä aamulla että iltapäivällä. Mutta ajatella, miten teknologia on mennyt huikein askelin eteenpäin! =)
Muistan kyllä ne jäähyväiset. Siskon kanssa ei itkusta meinannut tulla loppua, sillä tiedettiin, että emme näe vuoteen. Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin sopeutui uuteen ympäristöön ja alkoi nauttia itsenäisyydestä. Koti-ikäväkin tavallaan kasvatti ja teki entistä vahvemmaksi. Pikkuasioista ei viitsinyt valittaa, kun puhelut olivat niin harvinaista herkkua. Eikä postiakaan tietty tullut joka päivä. Kun sitä tuli, usein juhlistin sitä keittämällä teetä ja pitämällä tauon työaskareista. Tein siis kirjeiden lukemisesta oman pienen levähdystaukoni ja rituaalini.
Tsemppiä sulle ja onnea kauniiseen uuteen kotiin! =) On ihan luvallista itkeä pieni ikäväitku. Se on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Ja ainahan voi soittaa, laittaa sähköpostia tai puhua Skypessä. Don't wolli, be happi ending! =)
Mä muutin suunnilleen, ei vaan tasan vuosi sitten kotoa. Porista Helsinkiin :D. En nukkunut muuttoa edeltävänä yönä kuin kaksi tuntia. Yksinäisyyttä en ole kokenut niin radikaalisti muuton jälkeen kun muutin yhteen poikaystävän kanssa. Mutta perheen hälinää, ja läheisyyttä jäi kyllä kaipaamaan.
VastaaPoistaOlen ihastunut Helsinkiin, enkä ehkä enää haluaisikaan takaisin Poriin. Luonnon läheisyyttä toisaalta kaipaan sieltä. Toivottavasti sinä kuitenkin ihastut siihen kaupunkiin :). Kyllä siellä kesällä on nättiä ja hyvät uimarannatkin..
Moi!
VastaaPoistaOli pakko kommentoida, kun oma kotoa pois muutto tuli jotenkin niin elävästi mieleen :)
Mä muutin (monta vuotta sitten) vaan muutaman kilometrin päähän kotoatani, mutta se kyllä tuntui valovuodelta! Olin pari päivää aivan pallo hukassa ja itkin tosi paljon, kun tuntu, että lapsuus ois loppunut, äiti ja isä hyljännyt (minähän se pois muutin) ja uusi kotikin tuntui oudolta. (Oon tosi tunneherkkä) Vaan ohi se meni! :)
Nyt pitää fiilistellä noi fiilikset, koska joskus vielä mietit sitä, että olihan se kova paikka, mutta mieletön kasvunpyrähdys!
Onnea uuteen, IHANAAN kotiin!
Pikkusisko