Silmiin katsominen on yksi tärkeä osa läsnäolevuutta. Seurustelin kerran erään miehen kanssa, joka ei katsonut silmiin keskusteltaessa. Puhuin hänelle siitä ja mitä tunteita se herätti mussa. Hän sanoi suoraan, ettei se ollut hänelle luontevaa. Kukaan hänen perheestään ei katsonut silmiin keskusteltaessa. Miesystäväni oli lahjakas keskustelija ja filosofinen. Silti, todellinen läsnäolon voima, josta seuraavat videot kertovat, jäi puuttumaan.
Tuon suhteen jälkeen olen oikeastaan joutunut opettelemaan katsekontaktitaidon uudelleen. Niinkuin sanoin, se on ollut minulle aina todella tärkeää. Kun toinen suhteen osapuoli ei sitä vaatinutkaan (enkä minäkään voinut häntä siinä suhteessa muuttaa) kuoli se pois. Nykyään kun katson ihmistä silmiin, joudun todella pinnistelemään. Mikä on hurjaa, koska se on ollut minulle aikaisemmin niin luontaista. Mutta koska tiedostan tämän "ongelman", olen saanut sen jo melkein takaisin. Niinkuin myös monissa sairauksissa, jo sairauden myöntäminen on puolet paranemisprosessia. Moniin ongelmiin löytyy ratkaisu kun myönnät ongelman ja sanot sen ääneen. Aloitat vaikka blogin, sanot sen ääneen ystävälle... jne.
Tulevaisuudessa aijon todella panostaa läsnäolevuuteen. Opiskelen ja harjoitan sitä käytännössä. Läsnäolon taito vaikuttaa kaikkeen ja on myös menestyksen perusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti