torstai 13. toukokuuta 2010

Energioita liikkeellä...


Olen huomannut, että saatan saada päivän mittaan "energiapiikkejä". Yhtäkkiä saattaa tuntua sanoinkuvailemattoman hyvältä, hymyilyttää ja kaikki vaan tuntuu niin selkeältä. Luonto, ihmiset ympärillä ja oma sisin näyttäytyvät kuin uudessa valossa, hahmotan kaiken niin hyvin. Olen läsnä hetkessä ja aistini ovat herkistyneet äärimmilleen.
Nämä hetket yhdistyvät tilanteisiin jossa luen tai kuuntelen jonkun viisaamman sanoja. Tänään luin ja kuuntelin Olli Postia, innostus on niin tarttuvaa! Ajatella että niin positiivisia energioita voi välittää myös internetin kautta, sama toimii varmasti myös muilla viestimillä, kirjoissa, puhelimessa ym.

Muistan selvästi päivän jolloin koin aivan ainutlaatuisen hetken. Ulkoisesti tilanne oli melko arkipäiväinen: Olin töissä (työskentelin henkilökohtaisena avustajana) avustamassa työnantajaani retkellä, jossa määränpäänä oli eräs Helsingin saari jossa sijaitsee näkövammaisten lomakoti. Taisi olla heinäkuu, kesä oli kauneimmillaan ja päivä oli mitä upein. Saaren luonto oli hyvin koskematonta ja rikasta. Teimme yhdessä työnantajani kanssa pitkän kävelylenkin saaren luonnossa, jossa maistoin myös ensimmäiset kuusenkerkkäni! Vietin aikaa myös pienen lammen rannalla yhdessä hänen opaskoiransa kanssa. Kävimme myös Method Putkisto luennolla ja pääsin tutustumaan moniin upeisiin ihmisiin. Sinä päivänä koin mahtavan hyvän olon piikin! Se tuli ulos kun istuimme vanhassa hirsimökissä tutustuen muihin retkeläisiin. Keskustelimme samassa pöydässä olevien vanhemman kuulovammaisen naisen ja hänen tulkkinsa kanssa. Tämä kuulovammainen nainen säteili niin uskomatonta energiaa että vain häntä kuuntelemalla ja katsomalla koin ihmeellisen hyvää oloa. Oikeastaan en keksi sanoja kuvaamaan sitä mitä koin, mutta siinä hetkessä oli jotain ainutlaatuista. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se että nainen muistutti kovasti kuollutta isoäitiäni, ja antaisin mitä vain saadakseni tutustua häneen paremmin. Sinä hetkenä tuntui kuin olisin saanut hetken olla taas yhdessä mummini kanssa.

Haluan kulkea kohti sitä tilaa, jolloin koen jokaisen hetken yhtä arvokkaana kuin edellä mainitsemani hetki minulle oli. Sillä jokainen päivä/hetki/sekunti on varmasti läsnäolon arvoinen. Niin upeaa eläminen on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti