tiistai 11. toukokuuta 2010

Ensimmäinen tekstini

Elän tällä hetkellä suuren muutoksen vaihetta. Yhteiskunta pommittaa postiini esitteitä, vaihtoehtoja joista voin valita mieleiseni. Yliopistoja, ammattikouluja ja korkeita sellaisia. "Minusta tulee insinööri" "Missä sinä vietät opiskeluvuotesi?" "Tasokasta ammattiin valmentamista". Edessä uudet vuodet koulun penkillä, projektit, tentit, opintopisteet... Kun niitä saavutat tarpeeksi, voit jatkaa elämän monopolia.

Mutta entä jos haluaisin vain kaataa pelilaudan ylösalaisin, unohtaa nopan numerot 1,2,3,4,5,6 ja valita numero 7? Numero 7 on yhteiskunnassa tabu. Se on valinta olla tekemättä ja tukematta nykyistä elämäntapaa, jossa herätään aamuisin klo 6, juodaan kuppi kahvia, istutaan kulkuvälineeseen, työskennellään tehokkaasti tai vähemmän iltaan saakka, illalla rojahdetaan kotisohvalle tv'n äärelle tai kitataan shotteja keskustan klubeilla siihen asti että taju lähtee.

Vaihtoehtoisesti voisimme oppia tuntemaan itsemme ja erottamaan itsestämme yhtieskunnan muokkaamat ominaisuudet aidoista minästämme. Palkitsevaa olisi etsiä asioita joista oikeasti pidämme, mitkä aidosti saavat meidän nauramaan ja tuntemaan hyvää oloa.

Vaikka nopasta ei löydy sitä numeroa 7, se ei tarkoita etteikö sellaista vaihtoehtoa olisi. Sen löytämiseen tarvitaan vain uskoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti