lauantai 19. maaliskuuta 2011

Yhteisöllistymisen tärkeys

Kuva: Acari-Rn

Kyllä on tää maailma menny iha hulluksi ku alkoholiakaa ei enää tarvita hyvään oloon! ;D

Iha uskomatonta millasen olon voi saada ajatusten jakamisesta ja yleensäkin fiilistelystä! Foodit ei oo tällä(kään) hetkellä iha kohillaa nimim. kakkupalan + kahvikupillisen vetäissyt, mutta kyl se fiilis vaa pyyhkäsee kaikki fooditkin iha tasaiseksi!

Intohimojen toteutus on parasta ruokaa! Se, että puhuu asioista joita rakastaa saa kyllä aivot niin hurmostilaan että huh! Menee iha överiksi tää touhu :D Tuntuu nimittäi ku olis tuhannen kaakaopäissää vaikka kaakaot onki Porissa ja mä Helsingissä. Ja loppua ei näy.

Eli jos sinulla joka luet tätä on semmoinen tunne, että pää meinaa räjähtää ja haluat jakaa kaiken jonkun muun kanssa niin etsi rohkeesti joku joka on yhtä liekeissä samoista asioista kuin sä!


Ehkä tulevaisuudessa pystytään yhdistymään ihan fyysisestikin. Miltä kuulostaisi suuri Bailumesta jossain "metsän keskellä", lähteen ja uimavesien lähellä? 24/7 liekitystä ja bailausta. Jossa kukin vois viipyä aina niin kauan ku haluaa ja inspaa!

Ja jos jokapuolelle maailmaa alkais pikkuhiljaa syntymään tämmösiä Keskuksia.... No nyt Helsingissä Kampin seutu taitaaki olla aika vallotettu mutta olis siisti joku vastaava luonnon keskellä oleva liekitysmesta!!

Koska muutoksen aika on vaan niin käsillä :D Nää ääri-ilmiöt vaa jatkuu ja jatkuu. Oma äitikin rupesi yhtäkkiä puhumaan henkeviä materian hamstraamisesta ympärilleen ja mikä loppujenlopuksi on tärkeää elämässä. Allekirjoitti myös mut kun sanoin uskovani että kaikkien näiden katastrofien tarkoitus on ravistella meitä tajuamaan, että suuremmat voimat on nyt täällä meidän keskuudessa vaikuttamassa ja muutoksen on tapahduttava kaikilla osa-alueilla. Huomioidakseni vielä niin äiti ei ole niitä top-henkeväisimpiä ihmisiä ;D

Meidän kulutustottumukset on läpimätiä, 4 maapalloa tarvittaisiin ja näin... Kehitys voi tarkoittaa myös kulkemista ajassa taaksepäin. Reippaasti, ei mihinkään teollisuus-aikaan :D Siihen aikaan kun ihmiset "oli yhtä luonnon kanssa" ja "kulutti vain sen mitä tarvitsi", metsästi ja keräili. Ei niin että jokaisen tarttis ruveta metsästämää pöytäänsä ruokaa vaan yhteisöllistyminen omanlaisten kanssa on musta nyt vaan niin se juttu! Yhteiset ruokapiirit, luomuviljely ja permakulttuuri ylipäätänsä.

4 kommenttia:

  1. Yhteisöllisyys ja verkostoituminen on kyllä niitä välttämättömiä perustarpeita ihmiselämässä. Tai noh, en voi väittää, etteikö erakkokin vois olla onnellinen. viihdynhän mä itsekin melkeimpä parhaiten luonnossa, mukanani kaukoputki ja seuranani vain linnut...Mut silti, voiko olla onnellinen, jos ei ole ketään kenen kanssa jakaa onnenhippusiaan?
    Ja nimenomaan saman henkisten ihmisten seura on sitä parasta, josta saa ammennettua voimaa...On tullut huomattua tässä lähivuosina, miten on erkaantunut ennen niin ihanasta ystäväpiiristä, koska juteltavaa ei vaan ole. Pelkästään ne ainaiset koulu/työkuulumiset ja nekin on pakko vaihtaa negatiivissävytteisesti. Aito vuorovaikutus siis kunniaan!
    Vitsit ja toi alkoholi! Tuntuu, et kroppa hylkii sitä täysin (hyvä niin). Ja sitähän on auttamattomasti out porukoista, jos et vedä lonkkua kaksin käsin. Täytynee ehkä joku kerta vähän provosoida, sulloa veska täyteen kaakaopapuja ja lähteä ihan liekeissä bilettää...:)
    Noin tulevaisuutta ajatellen ois kyllä ihan huippua asua mahdollisimman omavaraisessa ekokylässä jossin landella. Voipi silti olla, et se vaatii jo hitusen liikaa sitoutumista siihen yhteisöön. Tai ainakin se tarvii todella hyvän porukan toimiakseen. Mut anyway, yhteisöissä on voimaa ja niiden kautta hyvä sanoma kiirii salamana <3

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtavaa! Kiitos Maija T:lle paljon tästä(kin) tekstistä ja huvittavasti myös tälle toiselle Maijalle kanssa hyvästä kommentista (taitaa olla useempikin Maija niminen, jotka on kiinnostuneita tästä samasta teemasta... Ks. myös tämä: http://maakutsuu.blogspot.com/)!

    Meitä yhteisöllisyys + askeleet takaisin luontoon -ihmisiä alkaa olla yhä enemmän ja enemmän. Onneksi. Aina kun itsekin palaan takaisin luonnon äärelle, tunnen suurta rauhaa ja rakkautta siellä. Se tuntuu kodilta ja paikalta, jonne todella haluisin asettua elämään. Mutta tuntuu ettei sen aika ole vielä omalla kohdallani, vaan ikään kuin se odottaisi sitä että paluu juurille herää yhä useamman tietoisuudessa. Kukapa nyt yksin haluaisikaan metsän keskellä pitkäksi aikaa mennä asumaan? Kuitenkin näen kanssa että se yhteisöllisyys (ei vain tietyn nimellisen yhteisön, vaan kaikkien välillä) on se kaikkein oleellisin juttu.

    Miten eksyneitä olemmekaan betoniviidakossa... Asunnoissa, joissa jokainen asuu omassa loosissaan tai perheensä kanssa. Hyvä kun naapurin kanssa saa vaihdetuksi sanan tai kaksi. Osan kanssa enemmän, osan vähemmän.

    Maailmalla sattuu ja tapahtuu. Se mikä hetki sitten oli vielä pysyvää, voikin hetkessä elää muutoskauttaan. Ei tosiaan tiedä mitenkä nopeasti nämäkin haaveet käyvät toteen ja miten kaikki muuttuu. Tämä kaikki on ihan mieletön mahdollisuus, meille kaikille!

    Olisi ihana nähdä vaikka isommallakin porukalla niiden kanssa, jotka kanssa ovat kiinnostuneita näistä asioista =). Mulle päin saa ainakin olla yhteydessä!

    VastaaPoista
  3. Heh, joo, en tiedä onko Maija-nimi jokin enne? Anoppikin just naureskeli, että hänen luomukaupalla käy todella monta Maijaa kanta-asiakkaina :)

    Maailma todella muuttuu yhä kiihtyvämmällä tahdilla niin hyvässä, kuin valitettavasti pahassakin. Täytyy vaan toivoa, että tää "uusi vihreä vallankumous" pysäyttäs ihmiset laajemmassakin mittakaavassa ymmärtämään, mihin tää meidän pallomme joutuu näillä kulutustottumuksilla ja pelkällä oman edun tavoittelulla.

    Ja todellakin, olis hauskaa joskus pitää joku miittinki :) Itse oon näissä bloggailuhommissa ihan untuvikko,enkä oikeen tunne täältä ketään, mutta tää tuntuu olevan hyvä väylä nimenomaan olla yhteydessä samat arvot omaaviin ihmisiin! Kiitokset siis teille loistavista blogeista :)

    VastaaPoista
  4. Ja mä kun en melkein koskaan törmää nimeen Maija, mutta nyt tosiaa täällä foodistelijoissa on meitä vaikka kuinka monta! :D Pakko olla joo joku yhdistävä partikkeli! :D

    Kaikki ollaa vielä tipusia näissä jutuissa varmaanki, oiski tosi kiva joo nähdä! Vois kesällä pitää miittinkiä ku luonto vihertää ja ulkona viihtyy mainiosti :)

    VastaaPoista