Ihan mahtava päivä! Vaikka en aamulla klo 6 sitä tiennytkään pumpatessani tyhjentyneeseen pyöränkumiin ilmaa vesisateessa. Inhosin myös metsätiellä pyörän alla ritiseviä etanoita ja ajattelin, että oliko minun ollenkaan tarkoitus kulkea tänään pyörällä töihin. No oli! Olo oli lopulta niin euforinen pyörän selässä ja pian sadekin lakkasi. Vastatuulessakin tuntui kuin olisi myötätuuleen polkenut. Johtuneeko syömistäni superfoodeista vai jostakin muusta? Varmasti foodeilla oli osansa tuossa lihasyhteistyön toimivuudessa ja jaksamisessa!
Kuitenkin parannettavaa edelleen on. Saatan toisinaan syödä edelleen hieman peruskarkkeja tai suklaata. Takana on n. vuoden kova sokeriaddiktio josta ei ihan helposti pyristelläkään pois, mutta olen jo niin hyvällä mallilla että pian voin varmasti heittää hyvästit koko myrkylle. Enkä halua tehdä ruokavaliosta enää stressin aihetta! Sen mukaan mennään mikä tuntuu hyvältä, nyt ja tulevaisuudessakin. Ja todella, äskön söin mielitekoon perussuklaata ja luomusuklaata, muutaman lakritsin ja terra-chipsejä. Onneksi kaikkea ei tarvitse enää ottaa niin vakavasti. Rawfoodeilu on niin älyttömän hauskaa, että sitä jaksaa harrastaa koko ajan enemmän. Vaikka määrittely onkin hölmöä kerrottakoon että olen nyt n. 85% rawfoodisti. Perusruoka siis pitkälti raakapainotteista (toisinaan myös raakaa kalaa tai kypsennettyä) mutta messissä edelleen kaupan kemikaaliherkut. Näiden syöminen hidastuttaa detox-prosessia, mutta pienin askelin olen jatkuvasti vähentänyt viljojen/maitotuotteiden/sokerin/kuumennettujen ruokien syöntiä ja näin pitkällä olen jo kuitenkin! :) Odotan innolla sitä hetkeä kun muutan omaan kotiin. Luulen, että se tulee olemaan hetki jolloin kuumennettu ja kemikalisoitu "ruoka" jää viimein pois kokonaan, kun ei ole enää ketään täyttämässä kaappia "köyhäherkuilla"!
Huomenna aamulla kipuan taas pyörän selkään ja huitaisen edestakaisin yhteensä 30km :) Kyllä urheilu tekee vaan gutaa! On muuten aikas mahtavaa myös treenailla, kun osaa nauttia hetkestä jo ihan eritavalla mitä ennen. Jokainen maitohappo lihaksessa polttelee nyt ihanasti. Tämäkin on niin asennoitumiskysymys! Minulla ainakin toimii se, että päätän vain nauttia "ikävästäkin" tunteesta ja tiedostan jokaisen lihasrutistuksen tekevän minulle hyvää. Lihastyö on varmasti supertehokkaampaa kun tiedostaa mitä tekee eikä vaan huitele menemään...!
Nautinnollista ja armollista viikonalkua jokaiselle ihanalle lukijalle ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti