lauantai 31. heinäkuuta 2010

Durio zibethinus

Uskomaton kuori! Kuva täältä

Voisipa aina syödä lounaaksi durianin ja banaanipähkinälaten!

Nimenomaan "voisipa", sillä durianin tuominen kotiin taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, heh :) Senverran valituksia ja nyrpeitä naamoja sain kun kerroin mitä olin ostanut. Ja aina ei sanoja tarvita...

Itse en pidä hajua kummoisen pahana, ei se mikään miellyttävä ole, mutta kuitenkin se on vaan hedelmä jolla sattuu olemaan omppua voimakkaampi ominaistuoksu :) Myönnän kyllä miettineeni metrossa että kumpikohan täällä haisee, viereinen laitapuolenkulkija vai mun durianit?

Mutta se maku... jotain banaanin, vanilijakastikkeen ja jäätelön väliltä + ripaus chiliä? Ihan paras vaihtoehto jäätelölle sekä tuplasti täyttävämpää!

Duriania arvostetaan Aasiassa vaikka sen syömispaikalle onkin asetettu rajoituksia (mm. joissakin julkisissa kulkuvälineissä on kiellettyä syödä sitä). Myös tiikerit syövät Durianeja, vaikka eivät muuten hedelmiin koske! Koitin vedota tuohon jälkimmäiseen puolustaessani ostostani, mutta haju taisi viedä voiton. No ulkona voi onneksi tätä nauttia! Durianista saa paljon hyviä rasvoja, potassiumia ja E-viamiinia. Eli loistava sisäinen hoitotuote iholle!

Omani ostin Helsingin Vii Voanista, jossa sitä myydään kylmäkaapissa kelmutetussa muovirasiassa. Nappasin samaisesta kaupasta vielä tuoretta chiliä sekä korainteri- ja piparminttukimpun.

Kävin aamulla myös Hietsun kirpputorilla ja löysinkin etsimäni nahkatakin!

Illemmalla aijon väsäillä suklaata tämmöisistä mausteista, arvaatteko teeman? :)


Mukaan tulee vielä ihanaa Mouhijärven tyrnihunajaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti