Oltuani kyläilemässä tuttavaperheen paratiisimökillä kuulin kahvipöydässä aika mielenkiintoisen jutun. Perheen adoptoidut lapset eivät syöneet ollenkaan keksejä, pullia tms, koska he eivät pitäneet niiden mausta.
Molemmat pojat ovat adoptoituja Thaimaasta. Thaimaa on ollut esillä ainakin virallisen Viidakkomiehen elämässä, sillä siellä paikallisella ruokavaliolla hän huomasi vaikean sairauden oireiden siirtyvän taka-alalle. Thaimaalaisia ei myöskään hyttyset kiusaa, ne ovat ainoastaan turistien kiusana. Ja mikä muu näihin voisi olla selityksenä kuin voimakkaat mausteet ja puhdas ruoka? Läheltä mereltä saadaan tuoretta ravintoa, maata käytetään luontoa kunnioittaen ja kasvisten ja hedelmien määrä verrattuna suomalaisten "puoli kiloa päivässä" on vähän eri. Kookospähkinät ovat monelle saarten asukkaalle päivittäistä ravintoa, moni syö niitä jopa kuusi päivässä.
Toisella näistä tuttavaperheen pojista oli haaveena synnyinmaansa reissun aikana "syödä rapuja auringon laskettua". Koska pullat eivät maistuneet (vaikka äiti yrittääkin niitä väliajoin tarjota... hmm) tykkäsivät pojat paljon tummasta suklaasta.
Itse haaveilen Thaimaan reissusta. Unelmoin vuodesta pienillä Thaimaan saarilla, jossa saisi sukeltaa, joogata, patikoida ja nauttia puhtaasta lähiruuasta. Käsittääkseni Thaimaassa ei paljoa ruokaa kuljetella (ainakaan pääkaupungin ulkopuolella) vaan moni asukas viljelee, kerää ja kalastaa oman ruokansa itse tai turvautuu lähiruokaa tarjoaviin ravintoloihin.
Tämä on minusta ideaali, mihin myös Eurooppa voisi pyrkiä. Ulkomailta tuotaisiin ainoastaan ainekset, joita ei ole mahdollista kasvattaa kotimaassaan ja jotka ovat niin ravintoainetiheitä, että niitä kannattaa rahdata Andeilta asti :)
Rambutan. Näitä eräs thaimaalainen nainen toi meille kotiin pienenä.
Makua en enään muista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti