Kehon kuunteleminen ja makeanhimo

Ennen ajattelin kehon kuuntelemisen olevan vaikeaa. En uskonut viesteihin, joita kroppa lähetti, korkeintaan sokerin/karkin "himo" pisti toimimaan. Nälkävietti oli jossain taka-alalla, silloin syötiin kun oli aikaa tai oli lounastreffit kaverin kanssa. Lapsesta asti on opetettu, että syödään kun on ruoka, ettei tulekaan nälkä. Ruokaa pistettiin "varastoon", mutta valitettavasti perus suomalainen peruna-vehnä-liha -ruokavalio ei täytä ravintoainevarastoja tarpeeksi hyvin. Ylimääräinen, täysin tarpeeton ateria täyttää toki niitä rasvavarastoja.

Noh, nälkä ja jano on aika simppeleitä juttuja. Jokainen tietää miltä tuntuu kun on nälkä, kun keho suorastaan kiljuu ravintoa. Tai se jano mikä riipii kun jumppatunnilta unohtui vesipullo kotiin. Ruoka-aine kohtainen kehon kuuntelu on kuitenkin eri juttu.

Suola on aika helppo. Joskus on ihan käsittämätön suolan himo (voisi lusikoida suoraan purkista) ja kun siinä suolapurkki kädessä rupeaa sitten miettimään, että mitä on tullut syötyä viimeisten päivien aikana huomaa, että suolapitoiset ruuat ovat jääneet vähälle. Joskus taas, esimerkiksi nyt, suolaa ei tee yhtään mieli. Syy: Söin eilen nepalilaisessa ravintolassa ja sieltä sain aimo annoksen samaa tavaraa. Tänään olenkin keskittynyt lähinnä nestetasapainoon, kuivahedelmiin ja vihreisiin. Ja olo tuntuu loistavalta ja elinvoimaiselta flunssasta huolimatta. Olen antanut kropalle sitä mitä se pyysikin.

Mieltymys makeaan on ihmiselle luontaista, koska äidinmaito on sitä maultaan. Makea maku tarkoittaa yleensä myös suurta energiapitoisuutta, joten makeanhimo oli elinehto silloin tuhansia vuosia sitten ennen marketteja. Nykyään sama himo aiheuttaa monelle päinvastaista. Moni makea, kaupasta saatava herkku sisältää puhdistettua sokeria (=puhdasta myrkkyä) joka aiheuttaa tunnetusti liikalihavuutta ja sitämyötä ainakin sydän- ja verisuonitauteja.

Sokeriin turvaudutaan varsinkin väsyneenä, masentuneena ja pimeinä vuodenaikoina (ei valo-energialähdettä). Tiedämme, että vaikka sokeri tuo nopean virkeyden tunteen, tapahtuu hetken päästä takaisin sinne väsymyksen kuoppaan rojahtaminen. Ja miten sieltä kuopasta päästään äkkiä pois? No sokerilla. Kierre on valmis.

Puhdistettu ja valkaistu sokeri tiedostetaan yleisesti maailmalla ihmiselle haitalliseksi. Mutta kuka voisi vastustaa mummon tuoretta pullaa tai karkkipussia työpäivän jälkeen? Harva meistä, mutta onneksi nykyään voi makeanhimon turruttaa muutenkin. Jos hedelmä ei auta (niinkuin harvoin tekee) niin makeanhimon voi tehokkaasti viedä hunajalla, kuivatuilla luomuhedelmillä (ei siis mitään 90%sokeria sisältäviä rikkihappomöhkäleitä) ja kaakaolla. Tehokkainta on tietty yhdistää nämä kaikki, eli tehdä raakasuklaata! Sen lisäksi tässä tosi nopea resepti, joka sopii makeanhimoon, mutta ei aiheuta valkosokerin tuottamia jälkimaininkeja:

Luomuhedelmä (esim. omena)

Pakastettuja banaaninpaloja (n. 2h)

Luomuhunajaa

Luomurusinoita/viikunan- tai taatelinpaloja

Pilko hedelmä kulhoon ja lisää pakastetut banaaniviipaleet. Lisää hunajaa maun mukaan ja heittele päälle haluamiasi kuivahedelmiä.

Ja jos on tosi paha karkkihimo, tee vielä kookoskastike hedelmien päälle:

2rkl kookosöljyä

n. 1dl kookoshiutaleita

Kehoa tulee kuunnella, ja himot ovat täysin luonnollinen asia. Ne ovat kehon viestejä ja tarkoitettu huomioitaviksi. Keho ei kuitenkaan toivo karkkipussillista sokeria sisäänsä, vaan kaipaa niitä mahdollisimman luonnollisia eli elimistölle tuttuja vaihtoehtoja.

Haha olen ihan liekeissä kun tämä on jo kolmas teksti tänään. No silloin pitää kirjoittaa kun siltä tuntuu :) Seuraa myös muita mielitekoja kuin ruoka!

P.S Pakko muuten vielä kertoa, kun oma rahankäyttö on mietityttänyt viimeaikoina (superfoodeihin uppoaa jonkinverran rahaa), että Olli Postin lausahdus "Ruoka nähdään kuluna eikä investointina" sai jonkin jossain loksahtamaan. Aivan, "mikä olisi parempi investointi kuin oma terveys?"