Hetta-Pallas

Lappihurmoksessa edelleen.......... Kyllä kaikki kokemukset jotka koettelevat omia äärirajoja vahvistavat. Ihminen tarvitsee haasteita ja omalta mukavuusalueltaan poistumista. Liika mukavuus ympärillä passivoittaa.

Haasteet on elämän ykkös juttu! Arkicomfortit on kivoja, mutta kun suolaat ne joskus jutuilla jotka saavat sinun epäilemään selviytymistäsi, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Saat taatusti voimakkaan itsesi voittamisen tunteen!

Todellinen mielihyvä ja tyytyväisyys itseen, ympäristöön ja maailmaan piilee aika tavalla näissä rajojen koettelemisen myötä tulevissa itsensä voittamisen kokemuksissa. Kaupanpäälle kiitollisuus siitä, että sulla on kaikki se mitä sulla just nyt on.

Tässä kuvia Lapin reissulta :)

Menomatkan maisemia junasta

Bussipysäkillä oli ihanan näköisiä marjoja. Mitäköhän ovat?

Superonnellinen

Matkalukemiseksi ostetussa lehdessä oli yllätyksenä huippu Hanna Skytän artikkeli

Tällä veneellä ylitimme Ounasjärven, joka oli Hetan kirkonkylän ja reittimme aloituspisteen välissä

Poronsarvi

Alkumatkan fiilistelyjä

3 kilsaa takana!!! Haha :D

Ruuaksi kookos-tocotrienolspuuroa trail-mixillä

Pian aukeni uskomattomat maisemat tuntureille

Ruskan värejä

Seitoja, eli ihmisten kasaamia kivikasoja oli matkan varrella paljon. Tää on tosin vähän freestyle versio alkuperäisestä :D

Aurinko laski ja edelleen oltiin tunturin huipulla. Ei tiedetty ollenkaan milloin leiriytymispaikkamme tulisi vastaan...

Hymy ei silti hyytynyt, päinvastoin :D Ja löytyi se majapaikkakin lopulta. Pystytettiin teltta ja keitettiin Yogi-teet nuotiotulella. Yöllä oli -15 asteen kestävästä makuupussista huolimatta kylmä!

Heti herättyä aamuaurinko kuitenkin sulatteli äkkiä. Ja maisemat :)

Ei tuntunut niin easy campilta väsyneenä ja pimeässä, ainoana valonahan oli taskulamppu :D

Vesi oli älyttömän hyvää. Jääkylmää ja raikasta. Pienikin määrä vei janon tehokkaasti. En ole vieläkään juonut hanavettä vaikka olen ollut kotona jo neljä tuntia... Hyh!

Puita oli niukasti ja varsinkin tunturien laet olivat ihan paljaita

Välimatkat näyttivät lyhyiltä, mutta tuonnekin tunturin laelle saattoi helposti mennä 2-3h!

Eväät oli ihan huippuluokkaa. Nämä patukat ehkä kaikista kätevimpiä, vaikka suurimmat energialataukset saikin trail-mixistä ja tocotrienolsista! Ruususuolaa saatiin myös maistella toisen retkeilijän pussista

Poroja nähtiin paljon, olivat todella uteliaita, mutta tarkkailivat meitä kuitenkin turvallisen välimatkan päästä

Pannu sai aiheellisen nokikuorrutuksen. Tässä alumiini(!)pannussa keitettiin vaan vettä, joka oli Retki-Aitta -kaupan mukaan täysin turvallista. Ongelmia (Alumiinin liukenemista) ilmenisi vasta kun pannussa keitettäisiin jotain hapanta, esim. mehuja.

Maasto vaihteli hurjasti. Välillä oltiin syvällä metsässä, sitten aukealla suo-alueella ja kohta viimaisella tunturin huipulla

Tuijotuksia

Joukossa oli myös pieni valkoinen poro (stadilaiset taas luuli, että poroja on vain harmaa-ruskeita) ja muutamia mustia.

Valkoinen puunrunko näytti kauniilta punaisten lehtien keskellä

Ensimmäisen telttayön jälkeen päätettiin mennä seuraavaksi kotaan yöksi. Kuvassa olevassa Suoskurun kodassa nukuttiinkin kahdestaan ilman muita vaeltajia!

Kodan sisältä

Viimisenä päivänä ylitettiin Lumikeron tunturi ja laella oli todella kova sumu (kuvassa oltiin jo sumuverhon alapuolella), tuuli ja sade! Uskon ja tahdon voimalla sieltäkin selvittiin alas. Ja sumuverhokin paljastui pilveksi... Aika korkealle kavuttiin siis :) Mut mahtavat fiilikset oli taas alhaalla!

Reitiltä löytyi jopa pieni kahvila! Kaveri sai kahvin ja munkin, mulle maistui porkkanakeksit ja Yogi-tee

Matka jatkui

Tultiin upealle solalle. Kuvassa näkyy reunaa oikealla

Maisemat taas kerran henkeä salpaavat. Bongaa ihminen!

Viimeisen tunturihuipun takaa paljastui häämöttävä Pallastunturin luontokeskus, eli reitin päätöspiste!

Takana 54km kivikkoisessa maastossa, tuntureita ylös ja alas. Edessä alamäki hotellille saunaan!

Poroja käyskenteli ihan hotellin läheisyydessäkin

Mahtavat fiilikset oli istuskella hotellin portailla ja katsella tuntureille joissa vietettiin viimeiset 2 yötä.

Ravintolassa koitin tehdä parhaan valinnan ja kallistuin Jäämeren loheen, tummaan tillikastikkeeseen, palsternakkapyreeseen ja kypsennettyihin kasviksiin.

Eilen aamulla kerkesin ostamaan Pallas-hotellin ulkopuolella olevilta markkinoilta kotiin tulijaisiksi Kaarnikka-mehua ja itselleni lapaset. Drinksuteltiinkin kotona tuota mehua ja oli oikein hyvää :) Mies Pallaksessa kojun takana kertoi, että kaarnikasta käytetään myös nimeä variksenmarja, mutta se poikkeaa etelän variksenmarjasta. Marja on vielä mustikkaakin tummempi ja erittäin ravinnepitoinen. Lappilaisten oma supermarja! Nähtiin samoja marjoja maastossa vaikka kuinka paljon, mutta ei oltu varmoja niiden myrkyttömyydestä, eikä uskallettu ottaa riskiä koska reissun päällä oltiin. Harmi, olisivat olleet ilmeisesti melkein superfoodia :)

Matkaa kertyi siis 55km. En suosittele sen jakamista kolmelle päivälle, vaan vähintäänkin neljälle. Senverran rankaksi meni joissakin kohdissa, mutta onneksi sain kaverin pidettyä mukana. Olikohan kaakaopavut (joita tarjosin vähän väliä) tähän syy? ;)

Lappiin kannattaa lähteä. Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta löytyy paljon eripituisia ja vaativuustasoisia reittejä. Jo maisemien, veden, puhtaan ilman ja tunnelman takia suosittelen Lappia, ehdottomasti jokaiselle! Ja erityisesti niille jotka kaipaavat lisää yhteyttä luontoon ja omaan itseensä. ;)