Depressiiviset mäkkivarikset

Ainoa juttu minkä takia lääkehoito masennuksessa kuulostaisi hyvältä on se että masentunut saa Iloisuus-kokemuksen jonkun serotoniini-lääkkkeen kautta. Masentuneen elämä on yleensä hyvinkin tasapaksua tunnepohjalla. Se että hoksaa että voikin tuntea taas iloa ja onnellisuutta voi olla merkittävä osa parantumista!

MUTTA siis voi ***! Lääke poistaa oireen. Oire ei ole paha. On mentävä sairauden juurille ja kipukohtiin.

Ensin täytyy tsekata elämäntavat. Ruokavalio & Liikunta & Unensaanti ovat tärkeitä olla tasapainossa. Mäkkivaris ei lennä, ei siis mäkki-ihminenkään ;)

Musta on väärin, että masentuneelle sanotaan että paina vaan sitä arkea eteenpäin (näin sanoi yksi sosiaalipsykologi Voimalassa) ja jos vielä tuntuu pahalta niin lääkitys kehiin.

Mun mielestä masennus kertoo siitä, että sinun on tehtävä täydellinen elämänmuutos. Masennus voi olla hyvä juttu, se voi olla se U-käännös elämässä.

Masentunut ihiminen tekee kaiken just niinkuin ei "pitäisi" tehdä. Eli tekee monesti asoioita päinvastoin miten haluaisi (esim. Myöhästely, syömishäiriöt, eristäytyminen, likkumattomuus)

Mut niinku totesin, lääke voi olla tärkeä hyvän olon kokemuksen kannalta. MUTTA sen hyvän olon voi todellakin saada muullakin tavalla. "Luomu" on aina parempi kuin synteettinen! Mites se Kaakao? Tai ylipäätänsä ruokavaliomuutos, vihermehupaasto, liikunnan aloittaminen, musiikki, luontoyhteys… Kaikki nämä voivat tuoda aikamoisia mielihyvän kokemuksia. En todellakaa ole lääkäri enkä siis halua polkea lääkkeitä alas (sisälläni jokin sanoo nyt että haluan) sillä niistä on todella ollut apua joillekin ihmisille. Mutta pidemmän ajan kannalta niistä saattaa seurata lääkeriippuvuutta, puhumattakaan sivuoireista ja oireiden peittäminen ei ole edelleenkään se juttu.

Voimalassa joku heitti myös hyvin, että me elämme nykyään niin hurjan yksilökeskeistä elämää vaikka olemme todellisuudessa laumaeläimiä. Siksi masennuksen parannuksessa toisten ihmisten tuki on varmasti myös suuressa osassa. Erityisesti fiiliksistä kertominen on tärkeää ja sen myöntäminen itselleen, että ihmiset eivät kaikkoa ympäriltäsi kun myönnät sairastavasi. Tai pitäiskö sanoa että oireilevasi.

Masennusta ei saa nähdä pelkkänä "sairautena". Uskon että kyseessä on ns. elämäntauti ja sinulle tarkoitettu herätys muuttaa elämääsi! Masennuksen oireet allekirjottaa nykyään moni ja se jos mikä on hurjaa, mutta kertonee jotain työsuorittaja-yhteiskunnastamme. Kun löydät sen nautit ja mitä rakastat sekä toteutat ja tuet sitä päivän jokainen hetki, et voi olla kovin hakoteillä parantumisen kannalta :)

Nyt se uukkari!

Kuva: Lifeblissfoundation