Parasta on minusta rukoilla ja lähettää rakkautta Japaniin. Ei voivoitella tai muistuttaa itseään aiheesta jatkuvasti katsomalla uutisia. Rakkausenergia on uskomaton voima. Ei se, että vaivutaan suruun, epätoivoon, vihaan ja katkeruuteen kaikkien niiden ihmisten takia jotka ovat menettäneet kotinsa. He tarvitsevat rakkautta nyt enemmän kuin mitään!
Olen kokenut muuten uusia ja ihmeellisiä tunnekokemuksia. Ne alkoivat kun luin Marian kauniin blogitekstin, jossa hän jakoi eräänlaisen harjoituksen. Tässä kuvitellaan joku väri, joka virtaa kehossasi päästä varpaisiin ja lopulta täyttää sinut rakkaudella, kauneudella, valolla ja hyvällä ololla. Väri on kiva visualisoida erilaisena aina hetkestä riippuen. Juuri sillä mikä resonoi sillä hetkellä parhaiten.
Tämä on ihana harjoitus tehtäväksi esim. julkisessa kulkuvälineessä jossa ainakin itse koen olevani monesti "sekaisin kaikesta ympäröivästä (negatiivisesta) energiasta". Sen sijaan että keskittyy pohtimaan miksi joku tuijottaa sinua, kuvittele valo ja yhdistä siihen vielä väri joka tuntuu hyvältä. Kuvittele että se hiljalleen kasvaa sydämestäsi, täyttää koko kehosi lämmöllä ja hehkuu ympäristöösi. Toimii minulla joka kerta! Auttaa todella palaamaan takaisin hyvän olon Blissiin :) Kokeilkaa, ja lukekaa vielä täältä lisää.
Ensimmäisen kerran kun tämän tein olin ihan hoomoilasena siitä konkreettisesta lämmön tunteesta! Toi minut taas askeleen lähemmäksi minääni :)
Palatakseni vielä Japaniin niin tässä pieni harjoitus jonka voi tehdä sen sijaan että katsoisi seuraavan uutislähetyksen:
Sulje silmäsi.
Kuvittele pieni valo sydämessäsi.
Valo kasvaa hiljalleen suuremmaksi,
se kiipeää kaulaa pitkin kasvoillesi, hehkuu vatsassasi ja virtaa lantiosta aina varpaisiin asti.
Pian koko elimistösi loistaa kirkasta, puhdasta valoa.
Voit myös visualisoida jonkin värin tähän valoon.
Valo on rakkautta, tunne rakkaus koko kehossasi valon kautta.
Visualisoi sitten mielessäsi Japani ja sen ihmiset. Loista rakkauttasi heille niin kauan kuin haluat.
Namaste ("Tervehdin Valoa, jonka sinussa näen").
Tuo on niin totta. Olen yrittanyt valtella uutisia ja lehtia, niiden kyttaamisesta ei aiheudu kenellekaan mitaan hyvaa. Pahaa olo itselle ja sen kautta ymparistoon. Kaverit jaksaa vahdata uutisia ja kerrata pahimpia kauhutarinoita myos mulle, mutta yritan vaan ystavallisesti keskeyttaa, etta "kiitos, mutta en halua tietaa". Osa ihmisista tuntuu pitavan sita jotenkin itsekkaana valinpitamattomyytena, mutta mitapa iloa siita japanilaisille on, etta kiereskelen niissa kauheuksissa, kun yhta hyvin voin yrittaa levittaa rakkautta, toivottavasti se yltaa sinne asti.
VastaaPoistaAinut mista yritan pysya karryilla on, jos jotain ydinlaskeumaa alkaa tanne pain leijailla...se olisi kiva tietaa.
Jos inspaa niin kurkistapa mun blogi: http://koreropukapuka.blogspot.com/. Katsotaan miten se ottaa tuulta alleen, kun taalla ei niin usein ole tietokone ja netti kaytossa (etenkaan silloin kun se inspiraatio iskee!).
Milja: KYLLÄ! :) Me ei todellakaan auteta maailmaa sillä että vaivutaan kaikki epätoivoon ja pelkoon luontoa kohtaan, jota juuri jatkuva uutisten katselu ruokkii. Sama täällä ton ydinvoimalaskeuman kanssa, mutta kilpirauhasen tukeminen erityisesti jodilla on muutenkin järkevää sillä saamme säteilyä jatkuvasti tietokoneilta, kännyköistä, televisiosta ja ties mistä.
VastaaPoistaKäyn lukemassa blogiasi! :)